Kirje kansanedustajalle

Monien toivomusten yli nouskoon yksi johtotähti, suoranainen käsky ja vaatimus: älä unohda ahtaalla olevaa lähimmäistä! Tee politiikkaa, joka ottaa aina huomioon kaikkein huonoimmassa asemassa olevan ihmisen. Piirrä mieleesi köyhän perheen lapsi, pitkäaikaistyötön ja yksinäinen vanhus. Ja muista, että myös hän on työnantajasi.

Tahdon sydämellisesti onnitella sinua valinnasta eduskuntaan Savo-Karjalan vaalipiirissä asuvien ihmisten kansanedustajaksi 2015–2018.

Aavistelen, että mielessäsi risteilee monia tuntoja. Helpotusta ja kiitollisuutta valinnasta. Mielen kulumista pitkästä kiertämisestä. Salaista syyllisyyttä poissaolosta läheistesi luota. Nöyrää vakavuutta suurten haasteiden edessä. Innostusta ja uuden odotusta.

Toivon, että sielusi pysyy mukana myllytyksessä ja ehtii jäsentämään tapahtunutta.

Savo-Karjalan asukkailla on sinulle monia toivomuksia. Jotkut niistä voivat kuulostaa kohtuuttomilta, toiset ristiriitaisilta, mutta silti niitä kannattaa kuunnella nöyrästi. Kuten tiedät, virkasi on ”edustaa kansaa”, tarkemmin sanottuna viedä Savo-Karjalan asioita Arkadianmäelle, kun siellä kehitetään Suomea, ohjaillaan yhteisiä verovirtoja ja parannetaan maailmaa. Virkaasi kuuluu siis kuunnella ja palvella, vaikka kaikille ei voikaan olla mieliksi.

Oletpa uusi tai vanha, jotain tärkeää on muuttunut aiempaan: olet nyt Savo-Karjalan kansanedustaja. Vastaat toimistasi Ohtaansalmen molemmilla puolilla asuville ihmisille. Et vain savolaisille. Et vain karjalaisille. Olet Savo-Karjalan kansan edustaja.

Yhtäältä olen siitä iloinen. Olen varma, että yhtä köyttä vetämällä Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo tulevat vahvemmiksi kuin yksin.

Tiedän omasta kokemuksesta. Minulle Ohtaansalmi ei ole erottava vesi, vaan yhdistävä silta. Kun kuljen virkamatkoilla sillan yli, en vaihda hiippakuntaa, vaan siirryn yhdestä kodista toiseen. Molemmat yhtä rakkaita.

Niin tekevät myös aluehallintoviraston ylijohtaja Elli Aaltonen, Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen, Ely-keskuksen johtaja Kari Virranta, Itä-Suomen poliisilaitoksen päällikkö Taisto Huokko ja monen muun yhteisön ja yrityksen palvelijat. Juniorimmekin pelaavat salibandya Savo-Karjalan lohkossa.

Toisaalta tunnustan olevani vähän huolissani. Olemmeko todella sisäistäneet, että Savo ja Karjala kuuluvat nyt poliittisestikin yhteen? Pystymmekö yhdessä välttämään keskinäisen kateuden, katkeruuden ja epäluulon, jotka torppaisivat molempien kehityksen?

Kykeneekö väestömäärältään hieman suurempi Pohjois-Savo puolustamaan pikkuveljeään? Uskaltaako Pohjois-Karjala luottaa uuteen liittolaiseensa?

Savo-Karjalan kansanedustajana tehtävänäsi on edistää koko Suomen työllisyyttä, rakentaa rauhaa koko maailmaan ja hillitä ilmastonmuutosta aina avaruuteen asti. Maailman 800 miljoonaa aliravittua lasta ja naista katsovat oikeutetusti sinuun odottaen huojennusta nälkäänsä – ruokaahan maapallolla riittäisi kaikille.

Samalla on lupa muistaa, että maailmassa on vain 16 Savo-Karjalan kansanedustajaa.

Ketään syyllistämättä väitän, että viime vuosina Etelää on kehitetty enemmän kuin Itä- ja Pohjois-Suomea. Kyse ei ole vain kohtalosta, vaan poliittisista valinnoista. Itäsuomalaisilla on oikeus odottaa, että jatkossa myös tänne investoidaan. Kuulutpa hallitukseen tai oppositioon, ota Itä-Suomen kehittäminen sydämen asiaksi.

Vaikka pelkkä työpaikka ei suojele masennukselta eikä yksin estä turmelemasta omaa elämää, tosiasia on, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Työ on ”välillistä diakoniaa”. Valtion ja kuntien lisäksi työpaikkoja luovat yritykset. Eduskunnalla on ratkaiseva rooli yrittämisen edellytysten luomisessa. Sitä itäsuomalaiset sinulta nyt odottavat.

Turvallisuus ei ole pelkkää puolustuspolitiikkaa. Se on myös jokaisen koululapsen ja mökinmummon mielentila. Monet eläväiset kylät kaipaavat koulua ja kauppaa, postia ja poliisia.

Viitos- ja kuutostien kehittämisestä hyötyy koko Itä-Suomi. Itärajan kynnysten madaltaminen vahvistaa kulttuurivaihtoa ja tuo työtä koko vaalipiiriin. Tavallisten ihmisten veljeily venäläisten kanssa vahvistaa horjuvia rauhan siteitä aikana, jolloin Venäjän ja Lännen poliittiset johtajat kiristelevät hampaita toisilleen.

Monien toivomusten yli nouskoon yksi johtotähti, suoranainen käsky ja vaatimus: älä unohda ahtaalla olevaa lähimmäistä! Tee politiikkaa, joka ottaa aina huomioon kaikkein huonoimmassa asemassa olevan ihmisen. Piirrä mieleesi köyhän perheen lapsi, pitkäaikaistyötön ja yksinäinen vanhus. Ja muista, että myös hän on työnantajasi.

Asiaa helpottaa, jos tunnet hänet henkilökohtaisesti. Jos et vielä tunne, mutta haluat tutustua, pyydä rohkeasti virka-apua diakoniatyöntekijältä missä tahansa vaalipiirin seurakunnassa.

Joudut aiheuttamaan pettymyksiä ja kuulemaan arvostelua. Joskus olet sen ansainnut, usein se on kohtuutonta. Kaikesta huolimatta olen varma siitä, että pohjimmiltaan me Savo-Karjalan vaalipiirin ihmiset tuemme sinua ja toivomme, että onnistut. Olethan Savo-Karjalan kansan edustaja.

Vaalipyhänä Kuopion hiippakunnan jokaisessa jumalanpalveluksessa luettiin ikivanhan perinteen mukaisesti rukous eduskuntavaalien puolesta. Itse luin sen saarnan päätteeksi Joensuun Pielisensuun seurakunnan 100-vuotisjuhlamessussa. Se koskettaa nyt myös sinua, yhtä aikaa myönteisesti ja vakavasti:

”Me kiitämme sinua, että olet suuressa hyvyydessäsi antanut meille vapaan isänmaan. Auta meitä täyttämään oikein kansalaisvelvollisuutemme ja valitsemaan eduskuntaan edustajia, jotka käyttävät valtaa kansamme parhaaksi ja muistavat, että kaikki valta tulee sinulta. Anna niille, jotka tulevat valituiksi, viisautta ja voimaa täyttämään kutsumuksensa sinulle kunniaksi ja isänmaallemme parhaaksi. Poista kaikki itsekkyys, katkeruus, kateus ja epäluulo ja opeta meitä asettamaan kansamme menestys omien etujemme edelle.”

Kuten huomaat, käytät lainavaltaa. Astut suuriin saappaisiin, itseäsi suuremmalle asialle. Mutta muista, että et ole yksin. Et ole koskaan yksin. Herra kanssasi.