Piispa Jolkkonen: ”Huvila tulkitsee lähihistoriaa puolueellisesti”

Kirjoitus Savon Sanomien Lukijan Sanomat -paljastalla 14.10.2023

Lukijan Sanomiin (SS 11.10.) kirjoittanut Risto Huvila viittaa Savon Sanomien haastattelussa antamiini kommentteihin (SS 9.10.) siten kuin tuomitseva kantani terrorijärjestö Hamasin hyökkäykseen olisi jäänyt jotenkin epäselväksi. Väite on väärä.

Tuomitsin sen jyrkästi ja yksiselitteisesti jo ennen kuin kaikki terrori-iskun yksityiskohdat olivat selvillä. Pidin hyökkäystä järkyttävänä ja järjettömänä. Siitä seuraa vain tuhoa ja kuolemaa kaikille. Hamas pitää panttivankina sekä israelilaisia että palestiinalaisia.

Palestiinalaisten epäreiluun kohteluun liittyvä kommenttini, jota Huvila siteerasi, jatkui näin: ”Mutta näin järjetöntä ja järkyttävää terroria ei silti mikään oikeuta”.

Myöhemmin paljastuneet tiedot iskusta ovat vain vahvistaneet käsitystäni. On kuin verenhimoiset villipedot olisi päästetty häkistään. Israelilla on oikeus olemassaoloon ja turvallisiin rajoihin.

Hamas pyrkii hävittämään Israelin ja tappamaan juutalaisia. Sillä ei voi eikä saa olla mitään asemaa rauhanneuvotteluissa.

Mutta sitä asemaa ei myöskään ole helluntailaistaustaisella Risto Huvilalla. Hän kannattaa kristillistä sionismia ja raamattufundamentalismia. Siinä tarkastellaan konfliktia lähinnä Raamatun profetioiden valossa. Palestiinalaisille jää pelkkä häiriötekijän rooli.

Lähtökohta on yksipuolinen ja tulkinnat kyseenalaisia. Ne eivät tuo rauhaa. Ne sivuuttavat Vanhan testamentin sanoman oikeudenmukaisuudesta. Ne vanhurskauttavat viiden miljoonan palestiinalaisen sorron.

Siksi Pyhän maan alkuperäisasukkaisiin kuuluvat palestiinalaiskristityt torjuvat kristillisen sionismin harhaoppina, jonka vääristyneet raamatuntulkinnat ”merkitsevät uhkaa koko olemassaolollemme”.

Suomessa kristillisen sionismin poliittinen merkitys on heikentynyt, kuten ilmiöstä väitellyt Timo Stewart osoittaa kirjassaan Lumotun maan lumo (2022). Monet herätyskristitytkin ottavat siihen jo etäisyyttä.

Puolueellisista lähtökohdista Huvila tulkitsee lähihistoriaa puolueellisesti. Israelilaiset nähdään rauhantahtoisina ja maa vain heille kuuluvana.

Palestiinalaisia pidetään väkivaltaisina, jotka ovat itse syypäitä ongelmiinsa. Heitä ei pidetä oikeana kansana. Niinpä heidän oikeutensa maahan ja unelma itsenäisyydestä kielletään.

Tyypilliseen tapaan Huvila väistää kysymyksen siitä, mitä Länsirannalla ja Gazassa miehityksen alla asuville viidelle miljoonalle palestiinalaiselle pitäisi tehdä.

Onko hänen viestinsä palestiinalaisille tämä: alistukaa Israelin ylivaltaan ilman kansalaisoikeuksia tai häipykää maasta? Apartheid vai etninen puhdistus?

Vielä on suruaika, mutta juurisyistä on pakko keskustella. Miksi militantti vastarinta palestiinalaisten keskuudessa kasvaa?

Israelin oma jälkipyykki käynnistyi heti. Jitzhak Rabinin ja Ehud Barackin hallitusten edustajana rauhanneuvotteluihin osallistunut Daniel Levy esitti syyksi palestiinalaisten kokemaa epäreiluutta ja toivottomuutta: ”Heiltä on jatkuvasti evätty perustavat vapaudet, he ovat eläneet kuusi vuosikymmentä pysyvän miehityksen alla” (BBC News 8.10.).

Ilman epäreiluuden kokemusta Hamasia ei olisi syntynyt. Ilman epäreiluuden kokemusta se ei saisi kannatusta. Siksi kestävä rauha ei voi syntyä ilman oikeudenmukaisuutta molemmille osapuolille.

Ratkaisu on poliittinen, ei sotilaallinen.

 

*********

Piispa Jolkkonen: Oikeudenmukainen rauha ottaa huomioon molempien oikeudet

Kirjoitus Savon Sanomien Lukijan Sanomat -palstalla  2.11.2023

Suomi-Israel seuroja edustavat Heikki Juutinen (SS 18.10.) ja Risto Huvila (SS 22.10.) jatkavat Lukijan sanomissa keskustelua Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista. Molempien mielestä Israel on kärsivällisesti tarjonnut rauhaa, kun taas palestiinalaiset ovat siitä itsepäisesti kieltäytyneet.

Neuvotteluhistoriaan ja ”Israelilla ei ole osapuolta” -perusteluun vedotaan aina, kun halutaan estää kahden valtion malliin perustuva rauhansopimus. Tosiasiassa konfliktin molempien osapuolten sisällä ovat aina taistelleet sekä omat rauhan kannattajat että omat sodan lietsojat.

Suuri toivon valo syttyi, kun Israelin ja Palestiinan johtajat allekirjoittivat Oslon sopimuksen. Jasser Arafat, Simon Peres ja Jitzhak Rabin palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla 1994. Israelin oikeisto-oppositiota edustanut Benjamin Netanyahu vastusti ankarasti sopimusta ja ilmoitti Likud-puolueensa mitätöivän sen heti, kun pääsee valtaan. Myös Hamas vastusti rauhansopimusta ja järjesti terrori-iskujen sarjan. Näin se tuli auttaneeksi alakynnessä olleen Netanyahun vaalivoittoon 29.5.1996.

Natanyahun Israel on käyttänyt palestiinalaisten nujertamiseksi asutuskolonialismia. Israelin miehittämälle Länsirannalle rakennettujen siirtokuntien asukasmäärä yli kaksinkertaistunut. Palestiinalaisten mailla asuu jo 750 000 siirtokuntalaista.

Samalla palestiinalaisten koteja jyrätään puskutraktoreilla. Hamasin vastainen taistelu antaa sopivan savuverhon.

Ilmeisenä tarkoituksena on vallata maata pala kerrallaan, tuhota Oslon sopimus, liittää miehitetyt alueet Israeliin ja tehdä palestiinalaisten unelma omasta valtiosta mahdottomaksi. YK:n päätöslauselmat ja Kansainvälinen tuomioistuin tuomitsevat siirtokuntarakentamisen.

Nyt Israelin sisällä Netanyahun arvostelu kiihtyy, koska hän on jo vuosia vahvistanut Hamasia ja tehnyt sen kanssa yhteistyötä. Kenraali ja ex-pääministeri Ehud Barak kuvasi elokuussa 2019 tätä kyynistä strategiaa: “Sen tarkoituksena on pitää Hamas hengissä ja toimivana, jopa Etelä-Israelin asukkaiden hengen kustannuksella, jotta Länsirannalla toimiva Palestiinalaishallinto pysyisi heikkona. Hamasin avulla Netanyahun on helpompi selittää israelilaisille, ettei meillä ole neuvotteluosapuolta.”

Tätä sotapropagandaa Huvila toistaa kirjoittaessaan, ettei Israelilla ole osapuolta kahden valtion ratkaisuun. Hän vaikenee kertomasta, miten alueen yli viiden miljoonan palestiinalaisen kohtalo tulisi ratkaista. Näkemyksen voi päätellä rivien välistä.

Huvila etsisi ratkaisua palestiinalaisten siirtämisestä muihin arabimaihin: ”Onkin hämmentävää, ettei kukaan kysy, miksi Egypti tai Jordan, tai muut arabimaat, joiden maa-alueet ovat yli kuusisataa kertaa suuremmat kuin Israelin, eivät suostu ottamaan yhtään palestiinalaispakolaista vastaan.”

Tätä sanotaan etniseksi puhdistukseksi. Maahan jääville hän lienee valmis tarjoamaan alistumista Israelin ylivaltaan vailla yhtäläisiä kansalaisoikeuksia. Tätä sanotaan apartheidiksi. Taustalla heijastuu ajatus palestiinalaisista alempiarvoisena epäkansana. Tätä sanotaan rasismiksi.

Huvila perustelee näkemyksiään Raamatun profetioilla. Yhdessä palestiinalaiskristittyjen kanssa toistan: tällaiset sorron pyhittävät tulkinnat ovat vääristyneitä. Niillä ei ole sijaa Kuopion hiippakunnan seurakunnissa. Tuemme oikeudenmukaista rauhaa, joka ottaa huomioon yhtäläisesti sekä israelilaisten että palestiinalaisten oikeudet. Vain sellainen rauha voi kestää.