Luther osoitti avioliitollaan, että Jumalaa palvellakseen ei tarvitse vetäytyä luostariin. Se onnistuu tavallisen arkielämän keskellä.

Itsenäinen ajattelu vahvistaa kansalaisuutta ja tasa-arvoa.

On sattumaa, että reformaation merkkivuosi ja Suomi itsenäisyyden juhlavuosi osuvat samaan vuoteen. Silti molemmat kertomukset kuuluvat yhteen: Martti Lutherin aneteeseistä 500 vuotta sitten käynnistynyt reformaatio on muovannut vahvasti suomalaisten mielenmaisemaa ja kulttuuria.

Luther war der wichtigste Finne, Luther oli merkittävin suomalainen, otsikoi äsken Saksan johtaviin sanomalehtiin kuuluva Frankfurter Allgemeine Zeitung.

Uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta monet suomalaiset arvostavat äidinkieltä, vahvaa sosiaaliturvaa, koulutusta, tasa-arvoa ja tieteellistä tutkimusta – kaikki reformaation korostuksia.

Luther oli pohjimmiltaan Jumalan kanssa kamppaileva augustinolaismunkki, jonka kirjoituksissa yhdistyvät älyllinen erittelykyky ja äärimmäinen herkkyys. Hänen pääasiansa onkin uskonnollinen. Hän ei halunnut perustaa uutta kirkkoa, vaan palauttaa Raamatun sille kuuluvaan asemaan kirkon elämässä.

Luther ei halunnut luoda itse keksittyä kristinuskon light-versiota vaan saattaa takaisin voimaan kirkkoisä Augustinuksen ajatteluun perustuvan armo-opin.

Sen mukaan Jumalan armo on ilmaista, ja siksi sitä ei voi ostaa, myydä eikä ansaita. Se ojennetaan ihmiselle Jumalan rakkauden vapaana lahjana. Se annetaan siellä, missä julistetaan sanaa, toimitetaan kasteita ja vietetään ehtoollista. Se otetaan vastaan uskolla eli vapautuneessa luottamuksessa armoon.

Usko ei ole ulkokohtaista totena pitämistä tai omien vikojen vahtimista, vaan ennen kaikkea rohkeaa turvautumista Jumalan armoon ilossa ja ahdistuksessa.

Tämä oppi armosta ei anna alibia elää niin kuin sika pellossa. Lutherille armo on myös uudistava voima, joka kutsuu ihmistä kasvamaan hyveissä ja kantamaan yhteiskunnallista vastuuta.

Reformaation yhteis­kunnallisissa uudistuksissa voi nähdä esimerkiksi perus­turvan, peruskoulun ja tasa-­arvon alkujuuria.

Keskiajalla köyhyyttä pidettiin kohtalonomaisena luonnonlakina, mutta Lutherin mielestä kristittyjen keskuudessa kenenkään ei pitäisi joutua kerjäämään. Niinpä kaupunkeihin alettiin perustaa yhteisiä kassoja, joista jaettiin varoja kaikkein köyhimmille. Myöhemmin näiden kassojen avulla lähetettiin köyhien perheiden lapsia kouluun ja tarjottiin käsityöläisille starttilainoja yrityksen perustamiseen.

Tänäkin päivänä näitä oman aikansa Kela-kassoja voi ihmetellä Lutherin kotina toimineessa Wittenbergin augustinolaisluostarissa. Ne ovat konkreettisia esineitä, joissa on jo idullaan myöhempi Pohjoismainen hyvinvointi­yhteiskunta.

Luther vaati ruhtinaita myös perustamaan yleisiä kouluja tytöille ja pojille. Kouluissa piti opettaa paitsi evankeliumia, myös kieliä, humanistisia aineita ja luonnontieteitä. Jos kirkko karkotetaan koulusta, se karkotetaan omasta kodistaan.

Kun ihminen oppii itse lukemaan Raamattua ja muuta kirjallisuutta, hän ei ole muiden jymäytettävissä. Itsenäinen ajattelu vahvistaa kansalaisuutta ja tasa-arvoa.

Yliopisto syntyi varhaiskeskiajalla katolisen kirkon piirissä, ja Luther liittyi tähän oppineisuutta arvostavaan teologiseen perinteeseen. Tieteen ja uskonnon välinen taistelu on myöhempää amerikkalaista keksintöä ja sopii huonosti luterilaisuuteen.

Lutherin ja Katarina von Boran, entisen munkin ja nunnan, avioliitto mullisti käsityksen hengellisestä elämästä. Keskiajalla luostari­kutsumusta pidettiin aviosäätyä hengellisesti arvokkaampana.

Luther osoitti avioliitollaan, että Jumalaa palvellakseen ei tarvitse vetäytyä luostariin. Se onnistuu tavallisen arkielämän keskellä: Pyhä Henki iloitsee nähdessään perheenisän vaihtavan lapsen sontaisia kapaloita, vaikka naapurin miehet nauraisivatkin.

Katarina von Borasta tuli vahvan naisen esikuva protestanttisuudessa. Hän oli eräänlainen pienyrityksen toimitusjohtaja, joka järjesti päivittäin ruuan ja majoituksen noin viidellekymmenelle ihmiselle. Joukossa oli omien lapsien lisäksi sukulaisten orpolapsia, vierailevia professoreja ja Mikael Agricolan tapaisia opiskelijoita.

Luther oli surkea talouden­pitäjä, ja majatalo pyöri ainoastaan Katarinan voimakas­tahtoisuuden ja järjestelykyvyn ansiosta. Illallispöydässä rouva osallistui keskusteluihin teologiasta ja politiikasta, vaikka osa miesvieraista nosteli kulmiaan. Luther testamenttasi kaiken omaisuuden vaimolleen, vaikka se oli vastoin ajan lakeja.

Kaikki ei mennyt toivotusti. Katolinen kirkko hajosi, vaikka Lutherin alkuperäinen tarkoitus oli uudistaa sitä sisältä päin. Reformaatio johti myös sotiin ja vastakkainasetteluun. Tästä luterilaiset eivät voi olla ylpeitä.

Nykyaikana luterilaiset ja katolilaiset ovat lähentyneet huomattavasti. Lutherin ensimmäinen teesi on jatkuvasti ajankohtainen: Kun Herramme Kristus sanoi ”tehkää parannus”, hän tarkoitti, että kristityn koko elämän tulisi olla oman elämän korjaamista.