Kirkko on esikoisten äiti

Kirkko on esikoisten äiti

Kymmenentuhatta esikoislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvaa kristittyä kokoontuu pyhäpäivisin seuroihin Lahden, Helsingin, Tampereen ja Joensuun seuduilla. Liike on suuri, vaikka siitä harvoin kirjoitetaan. Esikoiset eivät pidä meteliä itsestään. He ovat nöyrän ja alennustietä kulkevan Kristuksen seuraajia.

Seuroissa kuulutetaan Kristuksen täytettyä sovitustyötä ja sen tuomaa iloa ja sielunrauhaa. Yhteisöllisyys on vahvaa eikä synninpäästöä pihistellä. Lutherin oppia ja Laestadiuksen saarnoja arvostetaan korkealle. Seuroissa rohkaistaan myös moniin evankeliumista nouseviin hyveisiin, kuten rehellisyyteen, lainkuuliaisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen. Terveellisiä ja yksinkertaisia elämäntapoja pidetään tärkeämpänä kuin pröystäilevää elämäntyyliä.

Esikoisten laulukirja ”Virsikirja ja Hengellisiä lauluja” kuvaa hyvin liikkeen kirkkosuhdetta: kirkon virsikirja ja liikkeen omat laulut kuuluvat yhteen. Molemmat elävät sovussa samojen kansien sisällä.

Viime aikoina monet kirkonjohtajat ovat saaneet huolestuneita yhteydenottoja liikkeen jäseniltä. Syyksi kerrotaan, että jotkut saarnaajat haluaisivat aloittaa sakramenttien toimittamisen omin luvin ja omilla seuratuvilla. Monet vanhemmat pelkäävät lastensa joutuvan kirkon ulkopuolelle. Kaikki saarnaajat eivät halua ryhtyä hoitamaan papille kuuluvia sakramentteja. Huoli liikkeen yhtenäisyydestä ja tulevaisuudesta on kova.

Olen tahtonut herkällä korvalla kuunnella irtaantumista ajavien motiiveja. En kiistä, etteikö maallistuminen vaikuttaisi kirkossakin. Silti yleinen puhe kirkon maallistumisesta ei oikein tunnu riittävältä. Jokainen hurskas kristitty kantaa huolta kirkko-äidin tilasta. Jos pidät rakasta äitiä sairaana, eikö hän juuri silloin tarvitse rakkauttasi ja sitoutumistasi?

Ajatus kirkosta, jossa on pelkkiä pyhiä, voi kuulostaa houkuttelevalta, mutta ei kuuluu Raamatun eikä Lutherin oppeihin. Jeesuksen mukaan Jumalan pelloilla vehnä ja rikkavilja kasvavat toisiinsa sekoittuneina.

Ottamalla sakramentit omaan haltuun liike ajaisi jäsenensä ulos kirkon hengellisestä yhteydestä. Se tapahtuisi omalla painollaan. Omavaltaisesti kastettu lapsi jäisi kirkon yhteyden ulkopuolelle. Tuomiokapituleilla ei olisi enää perustetta myöntää lupaa rippikoulun järjestämiseen. Rippikoulua käymätöntä ei voida vihkiä kirkollisesti. Konfirmoimaton ei voisi tulla kummiksi eikä vaikuttaa kirkon asioihin seurakunnan luottamushenkilönä. Seurakunnat eivät voisi enää antaa nykyiseen tapaan kirkkotilojaan kirkkopyhiä varten liikkeelle, joka ei noudata kirkon tunnustusta ja järjestystä. Hautaan siunaaminenkin jäisi epävarmaksi.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on esikoisten hengellinen äiti ja historiallinen koti. Tämä äiti tukee ja rakastaa kaikkia lapsiaan, niin esikoisia kuin tuhlaajapoikia. Tästä kodista ei näytetä ovea eikä potkita pois. Tässä kodissa Isä sanoo esikoiselle: ”Sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” (Luuk. 15:31)