Kirjoitus 15.5.2014 hiippakunnan uutiskirjeessä

Kevään kirkolliskokouksessa oli poikkeuksellisen suuria asioita. Niiden käsittely eteni kuitenkin hyvässä hengessä. Tässä uutiskirjeessä Kuopion hiippakunnan edustajat kertovat päätöksen taustoista. Omasta puolestani haluan informoida seurakuntia seuraavista päätöksistä.

  1. Seurakuntarakenteen uudistamista koskeva asia tulee ratkaistavaksi kirkolliskokouksessa vuoden päästä toukokuun 2015 istunnossa. Asia on tällä hetkellä lakivaliokunnan käsittelyssä. Mielestäni on hyvä, että asiassa on vielä vuosi aikaa pohtia loppuratkaisua. Toisaalta seurakuntien ei ole syytä jäädyttää uudistuksia siellä, missä ne ovat välttämättömiä. Pidän tärkeänä, että seurakunnat jatkavat normaalisti ja ennakkoluulottomasti rakenteidensa kehittämistä ja sopeuttamista niukkeneviin tuloihin.

    2. Kirkolliskokous hyväksyi kirkkojärjestykseen uuden, lapsivaikutusten arviointia koskevan säännöksen: Lapsen edun edistämiseksi kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikutuksen arvioinnin tekee se viranomainen, joka käsittelee asiaa ensimmäisenä. Vuoden 2015 alussa voimaan tulevan säännöksen tarkoituksena on edistää lapsen edun toteutumista kirkon päätöksenteossa. Jatkossa seurakunnan päätösten valmisteluvaiheessa on siis selvitettävä päätöksen vaikutus lasten elämään. Ellei mitään arviota ole tehty, kyse on puutteellisesta valmistelusta, mikä muodostaa myös valitusperusteen. Toisaalta asianmukaisessa arviossa voidaan tulla myös siihen johtopäätökseen, että päätöksellä ei arvioida olevan vaikutusta lapsiin. Tämä on syytä kirjoittaa auki asian valmisteluun. Päätöksen tulkintaan johtoa saa lakivaliokunnan mietinnöstä 2/2014.

    3. Lähetystyön järjestäminen ja lähetysmäärärahojen jakaminen on herättänyt lähinnä kirkollisessa lehdistössä laajaa keskustelua. Kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan lausunnon, jossa linjataan asiaan kuuluvia toimivaltuuksia: Vaikka seurakunnilla on oikeus päättää itsenäisesti omien avustusvarojensa kohdentamisesta, velvoittaa perussopimus kirkkoa seurakuntineen kohtelemaan lähetysjärjestöjä yhdenvertaisin perustein. Sen arviointi, noudattavatko lähetysjärjestöt kirkon tunnustusta ja päätöksiä, lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita, kuuluu kirkon yhteisille toimielimille, viime kädessä kirkolliskokoukselle. Linjaus tarkoittaa, että seurakunnat päättävät avustusvaroista itsenäisesti, mutta ne eivät voi asettaa omia ylimääräisiä opillisia lisävaatimuksia kirkon virallisille lähetysjärjestöille. Kaikki viralliset lähetysjärjestöt ovat samalla viivalla.

    4. Kirkolliskokous hyväksyi periaatetasolla ehdotuksen siitä, että kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi valtion kirkolle osoittama yhteisövero-osuus korvattaisiin lakiin perustuvalla korvauksella. Kyse ei ole avustuksesta, vaan nimenomaan korvauksesta, joka osoitetaan kirkolle yhteiskunnallisten ja siis kaikille kuuluvien tehtävien hoidosta (hautaustoimi, väestökirjanpito, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito). Korvaus ei olisi täysimääräinen: yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuvat kulut kirkolle ovat 139 miljoonaa vuodessa, valtion korvaus olisi 114 miljoonaa. Kun otetaan huomioon valtion nykyinen taloudellinen tila, kirkolliskokouksessa 114 miljoonan euron summaa pidettiin tyydyttävänä. Summaa tarkistettaisiin vuosittain kuluttajaindeksin mukaan. Päätöksen toivotaan tuovan vakautta ja ennustettavuutta seurakuntien talouden suunnitteluun.