Kristus Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa, Kiinassa ja Tansaniassa

Mark. 16: 14-20

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
    Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Rakkaat seurakuntalaiset,

Helatorstai on vähän vaativa aihe. Ei ole aivan helppoa ymmärtää, mitä tarkoittaa Kristuksen taivaaseen astuminen. Konkreettisesti asioita hahmottava lapsi ajattelee usein, että tänään Kristus ottaa ison askeleen pilven päälle. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys pituushypystä tai kolmiloikasta. Ei ole kyse siitä, että Kristus ottaa yhden tai kolmen askeleen loikaan ilmakehään yläosiin, stratosfäärin ja troposfäärin väliin, jonne Jumalan todellisuus olisi rajattavissa.

Helatorstain Raamatun kohdat käsittelevät sitä olennaista kysymystä, missä Kristus nyt on. Missä voin kuulla hänen äänensä? Missä voin saada kosketuksen hänen pyhyyteensä ja hyvyyteensä?

Uuden testamentin mukaan Kristus korotettiin ja otettiin taivaaseen noin 40 päivää hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Sieltä on tullut uskontunnustuksessakin oleva kohta: ”astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan oikealla puolella.”

Miten ihminen voi päästä kosketuksiin Vapahtajan kanssa? Mistä löydän hänet, joka armahtaa ja hyväksyy minut, hoitaa ja kantaa kaikkia haavoitettuja, Vapahtajan, joka kutsuu, vahvistaa ja rohkaisee meitä osoittamaan hyvyyttä ja rakkautta toisillemme? Tämä on niin suuri kysymys, että vastausta ei voi hakea omasta päästä, vaan sitä on etsittävä pyhistä kirjoituksista.

Helatorstain Raamatun tekstien mukaan näyttää siltä, että Jeesus poistuu lopullisesti näyttämöltä. Evankelista Markuksen mukaan Jeesus antaa ensin oppilailleen tehtävän: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja kastetaan, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Tämän jälkeen Markus kertoo, että Jeesus ”otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.”

Myös Luukas kertoo Jeesuksen poistuvan paikalta. Hän kertoo, että Jeesus kohotti kätensä, siunasi apostolit – ja sitten ”erkani heistä ja hänet otettiin ylös taivaaseen.” Näyttää siis siltä, että Jeesus lähtee pois, vetäytyy, poistuu näyttämöltä lopullisesti. Mutta katsotaanpa tarkemmin  Mutta mitä tekevät apostolit sen jälkeen. Luukas jatkaa: ”He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan.” Maahan kumartaminen oli kaikkein syvin palvonnan ele, jota osoitettiin Jumalalle. Jouluevankeliumin mukaan Idän tietäjät kumartavat maahan saakka Jeesus-lapsen seimen äärellä – siis osoittavat kunnioitusta ja palvontaa Jumalalle. Luukas kertoo, että kun Kristus korotetaan ja erkaantuu oppilaista, opetuslapset ”kumartuvat maahan asti ja osoittavat hänelle kunnioitustaan.” Ei näin tehdä poissaolevan, vaan läsnä olevan Kristuksen edessä.

Kristuksen korottamisen merkitys avautuu lopullisesti Efesolaiskirjeestä: ”Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.” Ajatus on siis, että Kristus korotettiin, ei siksi, että poistuisi maailmasta, vaan jotta hän voisi ”täyttää kaikkeuden läsnäolollaan,” siis ollakseen läsnä kaikkialla, ollakseen lähellä meitä. Helatorstain ihme tarvitaan, jotta Kristus voisi olla yhtä siinä ehtoollisessa, jota vietetään Kiihtelysvaarassa ja Tuupovaarassa, Kiinassa ja Tansaniassa.

Uusi testamentti antaa viisi vihjettä niistä merkeistä, joiden välityksellä Kristus lähestyy meitä ja tulee konkreettisesti luoksemme.

Katsotaan ensimmäiseksi kasteen sanoja. Kristus sanoo: Kastakaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään se mitä olen opettanut. ”Ja katso: minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Kristuksen voi siis löytää kasteesta. Hän on luvannut ottaa meidät kasteessa yhteyteensä ja olla kastettujen kanssa joka päivä.

Otetaan toinen läsnäolon lupaus. Matteuksen evankeliumissa Jeesus lupaa:” Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen läsnä heidän keskellään.” Toisin sanoen jumalanpalvelus, joka alkaa ja päättyy kolmiyhteisen Jumalan nimeen, siellä Kristus on luvannut olla läsnä.

Täällä jumalanpalveluksessa me ilmennämme tätä luottamusta Jeesuksen läsnäoloon eri tavoilla, tavoilla, joista monet ovat vapaaehtoisia. Vanhan tavan mukaan kirkkoon tultaessa kumarretaan tai tehdään ristinmerkki alttariin päin. Evankeliumin ajaksi nousemme seisomaan sen merkiksi, että Kristus tulee keskellemme ja puhuu meille Pyhän kirjan sanoissa. Ehtoollisen edellä Pyhä-hymnin ja Jumalan Karitsa hymnin- aikana nousemme seisomaan sen merkiksi, että Kristus tulee läsnä olevaksi leipään ja viiniin. Samasta syystä, siis kunnioituksesta hänen läsnäolonsa edessä, me otamme ehtoollisen vastaan polvistuneena – vaikka myös seisoen vastaanotettu ehtoollinen on ihan yhtä oikea.  Ja ehtoollisen saatuamme emme suinkaan kumarra kiitollisesti papille, vaan ehtoollisessa läsnä olevalle Kristukselle. Päätössiunauksessa seurakunta nousee seisomaan, koska se vastaanottaa läsnä olevan Jumalan oman siunauksen.

Tämä lupaus ”missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä olen läsnä” toteutuu myös seuroissa, sanajumalanpalveluksessa, sairasvuoteella tai vaikkapa perheen ruokapöydässä, kun ruoka siunataan tai kun yhdessä veisataan iltavirsi.

Kolmas lupaus. Ehtoollisen asetuskertomuksessa Kristus sanoo: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi.” Ehtoollisella emme muistele jossakin troposfäärissä istuvaa, poissaolevaa Kristusta, vaan elämme todeksi hänen lupauksensa: kun te syötte ja juotte tämän leivän ja viinin minun muistokseni, tämä leipä on minun ruumiini ja tämä malja on minun vereni, siinä leivässä minä olen läsnä, sen maljan välityksellä minä lahjoitan armon ja pelastuksen.

Neljäs Kristuksen läsnäolon merkki, äärimmäisen tärkeä ja luovuttamaton, niin teille seurakuntana kuin sen jäseninä. Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus samaistaa itsensä nälkäisiin, janoisiin, sairaisiin, alastomiin ja vangittuihin, siis kaikkiin köyhiin ja kärsiviin. ”Sen minkä olette tehneet näistä vähimmistä, sen te olette tehneet minulle”. Sen tähden, läsnä olevan Kristuksen voi löytää myös kaikista köyhistä ja kärsivistä.

Viidenneksi pyhä kirjamme lupaa: ”Jumala on rakkaus. Se joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16). Toisin sanoen siellä, missä osoitetaan rakkautta ja pidetään huolta toisesta, siellä rakkauden Jumala on itse läsnä.

Rakkaat seurakunnan työntekijät, luottamushenkilöt ja jäsenet. Teidän tehtävänne on auttaa ihmisiä avautumaan Jumalan hyvyydelle ja näkemään hänen läsnäolonsa maailmassa. Se tapahtuu aina siellä, missä kastetaan, kokoonnutaan julistamaan Jumalan sanaa, vietetään pyhää ehtoollista ja missä pidetään huolta heikoista ja osoitetaan toisille hyvyyttä ja rakkautta.

Tänään Kristus itse lähettää teidät helatorstain evankeliumin sanoin: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Kun näin teette, Kristus itse on läsnä ja synnyttää uskoa ja rakkautta teidän työnne kautta. Eläkää itse tästä ilosanomasta, lohduttakaa ja rohkaiskaa sillä myös itseänne, silloin se kantaa hedelmää elämässä.

Herra olkoon teidän kanssanne.