Mitä on rakkaus?

Järkeä rakkauteen

Rakkaus on elämää kannattelevista voimista suurimpia, ehkä suurin. Samalla se on yksi väärinkäytetyimpiä sanoja. Korvat särkyvät latistavasta tavasta, jolla siitä radiokanavilla kuulee puhuttavan: ”Rakastan jäätelön syöntiä ja euroviisujen tunnelmaa.” Plääh ja argh! Voisiko tähän salaperäiseen lahjaan saada vähän syvällisempää otetta?

Teologian historia pursuaa keskustelua siitä, mitä rakkaus pohjimmiltaan on. Yksi vaikutusvaltaisimpia erittelyjä sisältyy Narnia-kirjailija C. S. Lewisin vuonna 1960 julkaisemaan teokseen The Four Loves (Suom. Neljä rakkautta, Kirjapaja).

Muutoin rikas suomen kieli on siitä köyhä, että meillä on vain yksi termi, rakkaus, kuvaamaan tuota ihmeellistä salaisuutta. Tämä johtaa merkitysten sekamelskaan ja vaikeuttaa keskustelua. Kirjallisuuden professori Lewis muistuttaa, että antiikin kreikassa rakkaudelle oli neljä termiä: kiintymysrakkaus, ystävärakkaus, romanttinen rakkaus ja lähimmäisenrakkaus. Ne puhuvat saman asian eri ulottuvuuksista. Siksi pitäisi puhua monikossa rakkauksista.

Kreikan sana storge (engl. affection) tarkoittaa kiintymysrakkautta. Sitä kuvaa lauma korissa vikiseviä kissanpentuja, jotka hamuavat emon rintaa ja saavat turvaa toisistaan. Kiintymys onkin rakkautta, jota esimerkiksi perheenjäsenet tuntevat toisiaan kohtaan. Kaikista rakkauden muodoista se on vaatimattomin ja vähiten nirso. Se iloitsee yhteisen arjen jakamisesta, eikä odota toiselta liikoja. Kesäiset sukukokoukset ovat merkkejä kiintymysrakkaudesta sukulaisten välillä.

Filia (engl. friendship) tarkoittaa ystävärakkautta. Se on biologisesti tarpeetonta ja nykyaikana aliarvostettua. Kuitenkin hyvään elämään kuuluvat lujat ystävyydet. Luokaton koulu vaikeuttaa kiinteiden ystävyyssuhteiden syntymistä. Mustasukkainen vaimo, joka ei salli miehelleen ystävyyksiä, asettaa avioliittonsa vaaraan, ja sama koskee tietysti omistushaluista miestä.

Toisaalta on viisautta ymmärtää ero ystävyyden ja erotiikan välillä. Ne, jotka eivät voi kuvitella ystävyyttä omaehtoiseksi rakkauden muodoksi, vaan ainoastaan eroottisen rakkauden valepuvuksi, paljastavat, ettei heillä ole koskaan ollut ystäviä.

Eros (love) viittaa romanttiseen, eroottiseen rakkauteen. Varsinkin askeettisuutta, järkevyyttä ja tunteiden hallintaa korostavat kirkko-isät suhtautuivat erokseen epäilevästi, se kun saa järjen narikkaan ja ihmisen voimakkaiden tunteiden valtaan. Lewisin ansioksi on luettava, että Martti Lutherin tavoin hän antaa eroottiselle rakkaudelle teologisesti myönteisen merkityksen: myös eros-rakkaus kuuluu Jumalan luomistahtoon. Miehen ja naisen välinen eros palvelee uuden elämän syntymistä ja säilymistä, ja siksi siinä on jopa jotakin Jumalan kaltaista.

Eros-rakkaudella on kyky kohottaa ihminen itsensä yläpuolelle ja siksi se on rakkauksista ”kärkkäin vaatimaan palvontaamme”. Jos eros irtaantuu Jumalasta ja tekee itsestään palvonnan kohteen, se muuttuu tuhovoimaksi. ”Murretaan vaimon sydän, petetään aviomies, kavalletaan ystävä, saastutetaan vieraanvaraisuus ja hylätään omat lapset,” Lewis havainnollistaa. Siksi eros tarvitsee apua ja sääntöjä.

Oikea eros-rakkaus kohdistuu koko persoonaan, ei vain hänen jalkoväliinsä. ”Kun eros on meissä, me mieluummin jaamme rakastettumme kanssa onnettomuuden kuin olemme onnellisia ilman häntä.” Oikeassa käytössä eros on silloin, kun siihen yhdistyvät kiintymys, ystävyys, kunnioitus ja lahjarakkaus, siis sitoutuminen aina kuolemaan saakka.

Agape (charity) käännetään tavallisesti lähimmäisenrakkaudeksi. Vielä parempi käännös olisi palveleva rakkaus tai lahjarakkaus. Se ei kysy, mitä hyvää saan, vaan mitä hyvää voin lahjoittaa. Kun Uusi testamentti puhuu rakkaudesta, se käyttää sanaa agape 259 kertaa. Eros-sanaa ei käytetä kertaakaan. Painopiste on selvä.

Lewisin mukaan lahjarakkaus on alkurakkautta: Jumalassa ei ole nälkää, joka olisi tyydytettävä, vain yltäkylläisyyttä, joka haluaa antaa. Rakkaus ei ole jumala. Mutta Jumala on itsensä lahjoittava rakkaus, Rakkaus Itse.

Lahjarakkaus saa ihmisen kykeneväksi rakastamaan sellaista, mikä ei luonnostaan ole rakastettavaa: leprasairaita, hulluja ja rikollisia. Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape. Juuri sitä sanaa Paavali käytti kirjoittaessaan: rakkaus ei koskaan katoa.