Sielunrauhallista joulua!

Sielunrauhallista joulua!

Tänä vuonna me suomalaiset valmistaudumme jouluun, Luojan kiitos, rauhan tilassa. Rauha on niin itsestään selvä, että emme oikein osaa kuvitella sen vastakohtaa. Mitä on lopulta rauha, jota joulu kuuluttaa? Onko se valloittanut meidät? Vai onko se vieras, joka ystävällisesti tervehtii, mutta kävelee ohi?

Sata vuotta sitten Suomessa valmistauduttiin jouluun näennäisessä rauhan tilassa. Sisällissodan taistelut olivat päättyneet. Lukemattomissa perheissä surtiin sodassa kuollutta isää tai poikaa. Vankileireillä virui tuhansia vankeja epäinhimillisissä oloissa. Meidän on vaikea kuvitella sitä katkeruuden, vihan ja epäluulon määrää, joka myrkyn lailla lainehti suomalaisten sydämissä. Vaikka taistelut olivat tauonneet, emme voi sanoa tuota rauhan tilaksi.

Rauha ei ole vain sodan puuttumista. Se on luottamusta kansojen välillä. Se on ystävyyttä ja huolenpitoa ihmisten kesken. Se ilmenee naapuriapuna ja iloisina sukujuhlina. Se on sitä, että riidan jälkeen leviää hymy ja perhe syö samassa pöydässä. Ja että ystävä soittaa yksin elävän vanhuksen ovikelloa.

Rauha on myös mielen rauhaa. Huomaat sen hetkinä, jolloin menetät sen. Kun saat huonoja uutisia lääkäriltä, levottomuus valtaa mielen. Jatkuva riitely työpaikalla tai puolisoiden kesken tuntuu uuvuttavalta. Huoli lapsesta tai muusta läheisestä saa heräämään aamuyöstä. Etkö silloin muista kaihoisasti tilaa, jolloin mielesi oli tyyni ja sydämesi levollinen?

Vanha virret ja rukoukset tuntevat myös sielun rauhan. Sitä pidetään joskus vanhanaikaisena sanana. Turhaan, sillä se on rauhan korkein aste. Sielun rauhaan kuuluu, että elät sovinnossa Jumalan ja ihmisten kanssa. Tiedät puutteesi ja vikasi. Ja sen, että olet kuolevainen, eikä sinulla ole Jumalalle vietävänä suuria saavutuksia.

Ja silti tiedät, että Lunastajasi elää. Luotat siihen, että Kristus katsoo sinua rakastavin kasvoin ja kulkee rinnallasi, missä ikinä kuljet.

Tällaista rauhaa Jumala tahtoo, kun hän ensimmäisenä jouluna syntyi ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Se ei ehkä täydellisesti toteudu tässä maailmassa. Voisiko joulurauha silti antaa esimakua rauhasta kansojen välillä, ystävien kesken, oman mielen sisällä ja Jumalan kanssa?

”Kunnia Jumalalle. Ja maassa rauha ihmisten kesken, joita hän rakastaa.”