Sinut on valittu ja kutsuttu

Rakkaat seurakuntalaiset, kunnioitetut papiksivihittävät

Tänään vietämme pyhäinpäivää historiallisesti poikkeuksellisessa tilanteessa. Viime maanantaina luterilaisen ja roomalais-katolisen kirkon ylimmät hengelliset johtajat, paavi Franciscus ja piispa Munib Younan avasivat yhteisessä rukouspalveluksessa reformaation merkkivuoden Lundin tuomiokirkossa. Tuosta alkoi 500-vuotisen reformaation merkkivuoden viettäminen yhdessä.

Sellaista ei ole aiemmin tapahtunut. Tähän asti merkkivuosia on vietetty erillään ja keskinäisen nokittelun hengessä. Nyt olemme päässeet tällaisesta vastakkainasettelusta uuteen aikaan, keskinäisen yhteyden vahvistamiseen. Paavi Franciscuksen ja piispa Munibin johtama rukouspalvelus oli koskettava. Se osoitti konkreettisesti, että vuosisatoja kestäneen vastakkainasettelun jälkeen katolilaiset ja luterilaiset voivat yhdessä tulla kaikkivaltiaan kasvojen eteen, yhdessä tunnustaa virheet ja yhdessä rukoilla ja yhdessä todistaa maailmalle Kristuksen evankeliumista.

Miten reformaation merkkivuosi liittyy pyhäinpäivään? Siten, että Martti Luther julkaisi reformaation laukaisseet 95 aneteesiä tietoisesti juuri pyhäinpäivän aattona 1517. Juuri pyhäinpäivänä Wittenbergissä oli tapana asettaa näytille pyhäinjäännöksiä ja paavin anekirje näiden pyhimysten ansioiden hankkimiseksi. Lutherin vaaliruhtinaan Fredrik Viisaan pyhäinjäännöskokoelma oli paljon puhuva: siihen väitettiin kuuluvan muun muassa piikki Kristuksen orjantappurakruunusta, karva hänen parrastaan, oljenkorsi hänen kapalostaan, oksa Mooseksen palavasta pensaasta ja neljä hiusta Neitsyt Marialta. Lisäksi kokoelmaan kuului pyhän Hieronymyksen hammas ja vastaavia pyhäinjäännöksiä yhteensä noin 17 000.

Niistä tärkeimmät asetettiin esille pyhäinpäivänä. Opetettiin, että kun uskova katseli näitä pyhäinjäännöksiä ja suoritti paavin anekirjassa määrätyn maksun, hän sai pyhimysten ansiovarastosta ansioita, jotka toivat vapautuksen kiirastulesta. Fredrik Suuren kokoelmasta vapautusta kiirastulesta riitti 127 000 vuoden ajaksi.

Tällaisen toiminnan tarkoituksena oli ehkä päästä kosketuksiin Kristuksen ja hänen pyhiensä kanssa, saada ulkoinen merkki siitä, että Jumalan tuomion sijasta kuulun hänen armonsa alle. Tosiasiassa käytäntö oli karkeaa rahastusta. Jumalan ilmaisesta armosta oli tehty kauppatavaraa. Tänään myös katoliset historiantutkijat ja kirkon paimenet myöntävät tämän. Paavi Franciscus totesi kesäkuussa Armenian matkalta palatessaan: ”Mielestäni Martti Lutherin tarkoitusperät eivät olleet vääriä… tuohon aikaan kirkko ei ollut kaikessa esikuvallinen. Kirkossa esiintyi korruptiota, maailmallisuutta, viehtymystä rahaan ja valtaan. Ja tätä vastaan Luther protestoi.” Viime maanantaina paavi ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti allekirjoittivat yhteisen julistuksen, jossa yhdessä iloitaan reformaatiossa, yhdessä tunnustetaan jakaantumisen synti ja yhdessä tahdotaan palata Kristuksen evankeliumiin ja todistaa siitä maailmalle.

Sisaret ja veljet. Tämän päivän evankeliumissa Jeesus Kristus julistaa nimenomaan ilmaista armoa, armoa, jota ei voi ostaa ja joka ei perustu meidän saavutuksiimme, vaan yksin Jumalan rakastavaan sydämeen.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus aloittaa julkisen opetustoimensa juuri tänään luetuilla autuudenlauseilla. Autuas tarkoittaa onnellista, hyvän osan saanutta, ihmistä, jonka Jumala on ottanut pelastavaan yhteyteensä. Autuudenlauseet ovat kuin nuottiavain, joka antaa sävellajin koko Jeesuksen julistukselle ja toiminnalle.

Aivan ensimmäiseksi Kristus julistaa Jumalan armahtamiksi hengellisesti köyhät: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Luukkaan evankeliumissa on vastaava kohta, mutta siinä puhutaan konkreettisesti köyhistä ja nälkäisistä. Luukas puhuu siis ulkoisesti köyhistä, varattomista, Matteus katsoo myös ihmisen sydämeen puhumalla sisäisesti tai hengellisesti köyhistä.

Se viittaa ihmiseen, joka on yrittänyt parhaansa, mutta joka silti joutuu nöyrtymään ja tunnustamaan: kaikkivaltias Jumala, ei minulla ole mitään, mitä voisin eteesi tuoda. Ei minulla ole vahvaa uskoa, johon voisin edessäsi vedota. Ei minulla ole suuria saavutuksia, joiden nojalla voisin itselleni palkkaa vaatia. Käteni on ollut hidas auttamaan toisia, enkä ole liikaa vaivannut sinua ahkeralla rukouksella. Minulla on vain sairauteni, kärsimykseni, väsymykseni, syntini ja sydämen kovuuteni. Niillä ei voi kauppaa käydä. Niillä ei taida vaihtoarvoa olla.

Hyvä ystävä. Jos tunnustit tästä itsesi, sinulle lupaa tänään itse Jumalan Poika päivän evankeliumissa: ”Autuas olet sinä hengessäsi köyhä, sillä sinun on taivasten valtakunta”. Hän ei vaadi anemaksua, ei korkeakoulututkintoa tai edes mielenterveyttä. Hän lupaa autuuden ja taivasten valtakunnan jokaiselle hengessään köyhälle.

Tänään pyhäinpäivänä mielessämme ovat myös edesmenneiden rakkaidemme kasvot, puolison, lapsen, sisaruksen, isän tai äidin. Meidän rukouksemme ei tuo heitä takaisin, mutta meidän ei myöskään tarvitse maksaa heidän sielujensa puolesta. Jumalan armo ei ole kaupan. Siksi voimme tänään rukoilla rakkaidemme puolesta ja jättää heidät Jumalan armon varaan. Ikivanhassa hautausrukouksessa ei vedota siihen, mitä he ovat tehneet, vaan siihen, mitä Kristus on tehnyt heidän puolestaan, kun sanotaan: ”Jumala, Isämme. Lahjoita palvelijallesi iäinen rauhasi rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Anna ikuisen valosi loistaa hänelle. Ole hänelle armollinen ja anna iankaikkinen elämä. Uskollinen Herra ja Vapahtaja, sinä itse olet lunastanut hänet pyhällä ja kalliilla verelläsi. Vie hänet Jumalan kirkkauteen ja pyhiesi joukkoon nimesi tähden.”

Rakkaat papiksi vihittävät. Tänään teille luetaan Jumalan sanaa, joka kertoo, mitä Jumala teille lupaa ja mihin hän teitä kutsuu ja kehottaa.

Ensiksi ne puhuvat valinnasta. Jeesus sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Voi olla, että joskus olette vikuroineet kutsua vastaan – niin pitkääkin, sillä kutsumus on testattava myös oman sydämen mankeleissa. Mutta luottakaa siihen, että tänään Kristus sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”

Toiseksi ne puhuvat pappisviran tehtävistä. Jeesus sanoo: ”Kastakaa ja opettakaa”. Apostoli kehottaa: ”Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ahkerasti.” Jumala on asettanut pappisviran evankeliumin julistamista ja pyhien sakramenttien toimittamista varten. Teihin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Osa niistä tulee omasta sisimmästä, osa kirkkoherralta ja osa seurakuntalaisilta. Monien odotusten keskellä on hyvä muistaa, mitä Jumala odottaa: että julistat evankeliumia, rukoilet ja toimitat pyhät sakramentit Kristuksen asetuksen mukaan. Silloin teet sitä, mitä varten pappisvirka on olemassa.

Kolmanneksi Raamatun lukukappaleet puhuvat peräti kolme kertaa armolahjasta: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait silloin, kun vanhimmat profeettain sanojen perustella panivat kätensä sinun päällesi.” Se muistuttaa, että papiksi vihkiminen ei ole vain ulkoinen tapa, vaan se välittää karisman, Pyhän Hengen lahjan. Kun sinä julistat evankeliumia, lausut synninpäästön, kastat lapsen tai toimitat ehtoollisaineiden pyhittämisen, Pyhä Henki itse toimii sinun suusi ja käsiesi kautta, ei siksi, että sinä olisit muita pyhempi, vaan siksi, että seurakuntalaisissa vahvistuisi usko Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen. Siksi on johdonmukaista, että Jumalan sana kehottaa teitä myös näyttämään ihmisille hyvää esimerkkiä ”puheissa ja elämäntavoissa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1. Tim. 4:12).

Rakkaat seurakuntalaiset. Armolahja ei koske vain papiksi vihittäviä, sillä päivän pyhät tekstit muistuttavat: ”Armolahjoja on monenlaisia”. Ja ne kehottavat: ”Palvelkaa kukin toisianne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.”

Luterilaiset ovat joskus tulkinneet virheellisesti, että Jumalan armo vapauttaa meidät pois rukouksesta ja lähimmäisen rakkaudesta tai pois messusta ja pyrkimyksestä pyhään elämään. Tästä ei ole kysymys. Armo ei ole vain Jumalan sydämessä, vaan sen tulee olla läsnä myös meidän sydämessämme. Armo on myös läsnä oleva Jumalan voima, joka tulee saada meissä yhä enemmän tilaa. Siksi Jumalan armo kutsuu meitä tänään kuulemaan Jumalan sanaa ja saamaan voimaa ehtoollisesta. Se kutsuu meitä taistelemaan itsessä olevaa syntiä vastaan. Ja ennen kaikkea se kutsuu meidät palvelemaan toisiamme ja taistelemaan oikeuden ja rauhan puolesta maailmassa. Siihen Jumala antakoon meille armolahjansa.