Piispan kolumni Savon Sanomissa 2.1.2023

Uutena vuotena ajatus vie väistämättä tulevaisuuteen. Millainen vuosi 2023 minulle tulee? Millainen tuleva vuosi on meille ja maailmalle?

Suhtaudumme tulevaisuuteen pääasiassa kahdella tavalla, pelolla ja toivolla. Pelko odottaa tulevaisuudelta pahaa, toivo hyvää. Usein ne riitelevät meissä.

Toivo kuulostaa miellyttävämmältä. Siksi puhe toivosta on suositumpaa. Mutta siitä puhutaan usein jotenkin löysästi. Virallinen optimismi ”virkani puolesta velvollisuuteni on toivoa, että hyvin käypi” ei vakuuta. Ei myöskään epämääräinen unelmahöttö tai tekopirteä tsemppipuhe: ”Kun oikein yrität ajatella positiivisesti, kaikki muuttuu ehjäksi.”

Oikea toivo ei voi perustua katteettomaan optimismiin. Sitä paitsi tässä ankarassa maailmassa on usein järkevämpää suhtautua tulevaisuuteen huolella, jopa pelolla.

Vaikkapa Venäjän raaka hyökkäyssota on osoittanut pelon ”järkevyyden”. Ne, jotka vuosi sitten varoittelivat Venäjästä, olivat oikeassa. Hyssyttelijät lankesivat katteettomaan optimismiin. Kokonainen poliitikkojen sukupolvi Länsi-Euroopassa antoi kohtalokkaasti pettää itsensä, kun se teki itsensä riippuvaiseksi venäläisestä energiasta ja kielsi Ukrainalta avun.

Katteeton toivo on pahasta, mutta toisaalta ilman toivoa on vaikea jaksaa. Hyvä tulevaisuus voi tulla joskus onnenpotkuna, mutta usein joudumme kamppailemaan sen eteen. Toivo on myös tehtävä. Tarvitsemme valoisia ja innostavia toivon näkyjä, jotta jaksaisimme ponnistella opinnot loppuun, perustaa perheen ja ostaa asunnon velaksi.

Tarvitsemme myös toivon tulkkeja. Ajattele ukrainalaisia. Juuri uppiniskainen toivo saa heidät puskemaan yhdessä lähes epäinhimillisten olojen läpi.

Minulle yksi vaikuttavimpia toivon tulkkeja on saksalainen pappi ja teologi Dietrich Bonhoeffer. Hänen sanoittama virsi 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan on virsikirjan toivorikkain virsi, yksi lauletuimpia. En lakkaa hämmästelemästä, miten hän pystyi sanoittamaan niin valoisan virsirunon niin synkän pimeyden keskellä joulukuun 28. päivä 1944.

Bonhoeffer kirjoitti sen pahamaineisen Gestapon vankilassa Prinz-Albrecht-kadulla Berliinissä. Koko maailma eli sodan kauhujen keskellä. Saksan tuho oli lähellä. Vakaumuksen miehenä Bonhoeffer oli alusta lähtien puhunut rauhan puolesta ja vastustanut natseja. Moraalisen kamppailun jälkeen hän päätti lopulta tukea Hitlerin vastaista salaliittoa. Hankkeen epäonnistuttua Bonhoeffer vangittiin ja hän aavisti kohtalonsa.

Uuden vuoden 1945 lähestyessä hänen sallittiin kirjoittaa onnittelukirje äidilleen tämän syntymäpäivänä. Bonhoeffer lohdutti ja rohkaisi äitiään Von guten Mächten -runollaan:

”Hyvyyden voiman uskolliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen vuoteen nyt.”

Tosiasiassa kyse oli uuden vuoden virrestä. Virsikirjakomitea käänsi ”uuteen vuoteen nyt” kohdan yleisemmällä ilmauksella ”uuteen aikaan nyt”. Ahdistusten tiestä ja pahan vallan kasvustakin virressä puhutaan, silti toivo rauhasta puskee kaiken läpi: ”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.”

Bonhoeffer hirtettiin keskitysleirillä 9.4.1945. Neljän viikon päästä maailma sai rauhan. Rauhan ja toivon puolesta pitää kamppailla myös vuonna 2023. Silloin siitä voi tulla rauhan solmimisen vuosi.