Kaija Pyykösen muistolle

Kuopion hiippakunnan piispan sihteerinä toiminut Kaija Pyykönen (s. 4.2.1953) kuoli nopeasti edenneen sairauden murtamana 5.11.2019. Yllättävä suru-uutinen oli raskas omaisille: puolisolle, lapsille, lapsenlapsille, sukulaisille ja ystäville. Raskaalta se tuntui myös meille työtovereille.

Kaija Pyykönen tuli Kuopion hiippakunnan piispan sihteeriksi Kuopion kauppaoppilaitoksen penkiltä vuonna 1976. Tästä tehtävästä hän jäi – eräiden taukojen jälkeen – eläkkeelle elokuussa 2018. Lähes 40 vuoden uran aikana hän ehti palvella hiippakuntaa peräti viiden piispan avustajana: Paavo Kortekankaan, Jukka Malmimaavan, Matti Sihvosen, Wille Riekkisen ja Jari Jolkkosen.

Tällainen ura yhden ja saman työnantajan palveluksessa on kiihkeärytmisessä kulttuurissamme poikkeuksellinen ja kertoo äärimmäisestä sitoutumisesta: Kaija sitoutui Kuopion hiippakunnan palvelukseen koko sydämellään ja antoi sille koko työuransa. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuutta ja arvostusta, jota tunnemme häntä kohtaan.

Kaija tunnettiin poikkeuksellisen miellyttävänä työtoverina. Hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen ja tehdä työtä. Siksi häntä arvostettiin kapitulissa ja koko hiippakunnassa. Ystävällisyydestään hänet tunnettiin myös langan toisessa päässä. Hän joutui usein toimimaan suodattimena ja kuuntelemaan kärkeviäkin yhteydenottoja. Kitkerääkin palautetta hän kuunteli kärsivällisesti, eikä tehnyt näistä numeroa. Ja saattoi olla niinkin, että hän joutui toimimaan suodattimena myös toisinpäin: Kaijalle piispa saattoi purkaa turhautumista tavalla, jota kellekään muulle ei voinut tehdä.

Ei ole salaisuus, että joskus piispan sihteerinä tai johdon assistenttina joudutaan tekemään töitä paineen alla, joko kiireessä tai vaikeiden asioiden keskellä. Näissä tilanteissa Kaija pysyi rauhallisena ja järkevänä. Rohkenen uskoa, että hänen paineensietokykynsä teki suuren vaikutuksen myös esimiehiin: sillä oli rauhoittava vaikutus varsinkin vaikeissa tilanteissa.

Kaija piti asioita järjestyksessä, ilman sitä en olisi itse monien viestien ja vireillä olevien asioiden keskellä selvinnyt. Hän oli myös äärimmäisen luotettava. Piispan salasanat hän tunsi luultavasti paremmin kuin piispa itse. Kuinkahan monta virkasalaisuutta hän vei hautaansa?

Kaija sai koulutuksensa 1970-luvun alkupuolella kokonaan toisenlaisessa maailmassa. Ei ollut kännyköitä, sähköposteja, tietokoneita, internettiä tai nykyaikaisia tietojärjestelmiä. Toimintaympäristö oli aivan toinen. Silti Kaija pystyi jatkuvasti päivittämään osaamistaan. Hän oli jatkuva oppija. Kun hän jäi eläkkeelle elokuussa 2018, hänellä oli kaikki se ict-tieto-taito, jota nykyaikainen johdon assistentti tarvitsee.

Yhteistyö Kaijan kanssa nousi lopulta kaikkien virkatehtävien yläpuolelle. Se sisälsi myös lohduttamista, ystävyyttä, hilpeitä juttuja, siis inhimillistä vuorovaikutusta sanan parhaimmassa merkityksessä. Hänen tehtävänsä oli hengellinen: hän oli mitä suurimmassa määrin Kristuksen evankeliumin palvelutehtävissä hiippakunnassamme ja kirkossamme.

Muistakoon Herra palvelijaansa Kaijaa. Antakoon hän palvelijalleen ikuisen ilon rauhan valtakunnassa.