Avaussanat  ja tunnustuspalkinnon myöntäminen Martinpäivän kirkkojuhlassa 8.11.2020

Kuopiossa perustettu Luterilaisen Kulttuurin Säätiö (LKS) on jo pitkään järjestänyt perinteisen Martinpäivän kirkkojuhlan Kuopion tuomiokirkossa. Säätiön tarkoituksen mukaisesti olemme halunneet viettää luterilaisen reformaation muistoa, tuoda esille sen myönteisiä vaikutuksia tieteeseen, taiteeseen ja kulttuuriin Suomessa ja maailmalla. Samalla on myös haluttu pohtia tietä eteenpäin.

Niin myös tänään. Tosin joudumme ottamaan tarkasti huomioon pandemiasta johtuvat turvallisuusrajoitukset. Toisaalta olemme voineet kasvattaa osallistujien joukkoa tekemällä mahdolliseksi osallistumisen etäyhteyksin. Tervehdin siis lämpimästi myös teitä, jotka osallistutte juhlaamme verkon välityksellä. Samalla haluan kiittää kaikkia LKS:n vastuunkantajia.

Kaksi amerikkalaista professoria James Robinson ja Daron Acemoglun väittävät juuri suomennetussa kirjassaan Kapea käytävää (Terra Cognita, alkuperäisteos The Narrow Corridor 2019), että kun maailman historiassa vertaillaan erilaisia yhteiskuntajärjestyksiä, tie vapauteen on aina kulkemista kapealla käytävällä liian vahvan ja liian heikon valtion välissä. Siellä missä valtiosta on tullut liian vahva, se on musertanut yksilön mielivallan ja väkivallan alle. Näin kävi esimerkiksi Hitlerin Saksassa, Stalinin Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa.

Jos taas valtio – tai paavalilaisittain sanottuna esivalta – on liian heikko, eikä pysty pitämään yllä lakien kunnioitusta, oikeusjärjestystä ja ulkorajojen puolustusta, yhteiskuntajärjestys romahtaa. Silloin yksilö murskautuu rikki yksittäisten ryhmien mielivallan alla. Näin on käynyt esimerkiksi Syyriassa, jossa pahimmillaan 600 aseellista ryhmää taistelee sekä presidentti Assadin hallintoa että toinen toistaan vastaan. Laineet näkyvät meillä asti turvapaikkahakijoiden kasvoissa.

Tutkijat asettavat Pohjoismaat yhdeksi parhaimmista kapean käytävän kulkijoista. Olemme onnistuneet kulkemaan kapeaa käytävää tiellä kohti vapautta, emme ilman ajoittaisia ojaan ajoja, mutta kuitenkin paremmin kuin ehkä mikään muu maailmankolkka – tutkijoiden mielestä jopa paremmin kuin Amerikan Yhdysvallat.

Pohjoismaat eroavat selvästi muista alueista siinä, että niissä on vaikuttanut valtauskontona vuosisatojen ajan luterilaisuus. Vaikka Pohjolan hyvää osaa on edistänyt moni aatevirtaus ja maailmankatsomus, jokin yhteys luterilaisuudella ja vakaalla yhteiskunnalla täytyy olla.

Yleisesti tunnettua on, että luterilainen reformaatio asettui vastustamaan Rooman piispan eli paavin yksinvaltaa. Paavi tuomitsi Lutherin kirkon kiroukseen ja keisari lainsuojattomaksi Wormsin valtiopäivillä 1522. Tämän seurauksena jokainen sai periaatteessa tappaa hänet. Näitä tuomioita ei koskaan peruutettu, vaikka Luther roviolta ja salamurhalta säästyikin.

Toisaalta Etelä-Saksan talonpoikaiskapina 1525 osoitti, että luterilaisuus asettui päättäväisesti vastustamaan myös talonpojista koottujen asejoukkojen mielivaltaa – vaikka heidän sosiaaliset ongelmansa tunnistettiinkin. Katsottiin, että sekä luonnollinen moraalilaki että Paavalin oppi esivallasta Jumalan asettamana velvoitti puolustamaan laillista esivaltaa vallankumouksellisuutta vastaan. Tätä kapeaa käytävää liian vahvan valtion ja yksittäisten aseryhmien välissä luterilaisen reformaation kirkot ovat puolustaneet myöhemminkin.

Kapea käytävä meni pahasti tukkoon sata vuotta sitten. Syntyi kokonaan uusi tilanne, kun Hitler nousi valtaan uskonpuhdistuksen kotimaassa ainakin muodollisesti laillisin keinoin. Itä-Euroopassa kommunistiset regiimit edustivat valtioateismia, rajoittivat uskonnonvapautta ja vainosivat kristittyjä. Mihin saakka laillista esivaltaa tulee totella, jos se edistää mielivaltaa ja tukkii kapean käytävän vapauteen?

Tässä tilanteessa myös monet luterilaiset kirkot kärsivät ja jauhautuivat rikki. Tänään kuulemme tarkemmin tästä prosessista. Samalla on hyvä kysyä, kuinka kuljetaan kapeaa käytävää tiellä kohti vapautta.

Luterilaisia perinteitä kunnioittaen musiikki on juhlassamme, ei sivuosassa, vaan pääosassa. Tänään nautimme Sibelius-Akatemian Taideyliopiston Kuopion osaston tarjoilemista herkuista.

 

*****************************

 

Luterilaisen Kulttuurin Säätiön tunnuspalkinto myönnetään tänä vuonna tieteen korkealla edustajalle. Sen saa professori Eino Murtorinne. Professori Eino Murtorinne on tarkastellut tutkimuksissaan kirkon ja papiston roolia teologiassa, politiikassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Hän on tullut tunnetuksi sekä Suomen kirkkoon kohdistuneista tutkimuksistaan että Pohjoismaiden ja Saksan kirkkojen välisiä suhteita koskevista monografioistaan. Hän on pannut Suomessa liikkeelle tutkimuksen, joka on kohdistunut Itä-Euroopan kirkkoihin kylmän sodan aikana.

Murtorinteen tutkimukset Pohjoismaiden kirkkojen suhteista Saksaan kolmannen valtakunnan aikana ovat tehneet hänet kansainvälisesti tunnetuksi. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluvat muun muassa tutkimukset, jotka käsittelevät Pohjoismaisten kirkkojen suhteita Saksan kirkkoihin Hitlerin valtakaudella.

Eino Murtorinne vihittiin papiksi Kuopiossa 1956, ja hän väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1964. Murtorinne on toiminut Helsingin yliopistossa Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosenttina, kirkkohistorian apulaisprofessorina ja uusimman ajan kirkkohistorian professorina. Suomalaisen tiedeakatemian jäsen hän on ollut vuodesta 1973. Merkittävää on, että Eino Murtorinne täyttää tänä vuonna 90 vuotta ja julkaisee yhä. Luterilaisen Kulttuurin Säätiö haluaa kunnioittaa palkinnollaan koko hänen elämäntyötään.

Vastauspuheenvuoronaan professori Eino Murtorinne pitää esitelmän aiheesta Luterilainen kirkko kommunismin ja fasismin puristuksessa.