Hyvät ystävät, pienet ja isot!

Harvalla tapahtumalla on oma tunnuslaulu. Tämä tapahtuma on sellainen. Jäin miettimään, oliko kuoron äsken laulama Pekka Varosen laulu a) toisille ihmisille osoitettu pyyntö vai b) Jumalalle osoitettu rukous. Kertosäkeessä lapset lauloivat: ”Kato mua, kun juoksen nauraen tai kaadun itkien, tulen syliis pyytäen: Kato mua! Kato mua, oon Jumalan kuva, verso, josta kasvaa huominen. Oon ihme rakkauden.”

Ehkäpä se on molempia, sekä pyyntö että rukous. Siinä ei pyydetä vanhemmilta, että anna rahaa, osta iphone tai hanki minulle 8 Gigatavun ”X Box One” Blue Rayllä ja Kinect-ääniohjauksella. Tunnuslaulun lapsi pyytää jotakin, joka ilmaista ja kaikkia äkspokseja tärkeämpää: Huomaa minut, katso minua, näe minut, kuuntele minua. Minä olen Jumalan kuva ja siksi korvaamattoman arvokas. Minä olen pieni ja haavoittuvainen, siksi tarvitsen sinua. Minä olen kasvava ihmistaimi ja siksi ”toive paremmasta, maailmasta turvallisemmasta.”

Samalla tuo laulu on myös Jumalalle osoitettu rukous: Muista, että olet luonut minut. Käännä kasvosi puoleeni. Suojele ja varjele minua. Opeta minua tuntemaan sinut ja seuraamaan tahtoasi. Auta minua näkemään läsnäolosi maailmassa ja kuvasi kaikissa ihmisissä.

Haluan toivottaa jokaisen teistä – siis juuri sinut – sydämellisesti tervetulleeksi tähän Kato mua! -perhetapahtumaan! Tapahtumamme liittyy aatteellisesti viime keskiviikkoon, jolloin vietettiin kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. Tuo päivä juhlistaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta lapsen oikeuksista. Kato mua! –päivässä vietämme juhlaa turvallisen lapsuuden puolesta ja lapsen oikeuksien kunniaksi.

Lapsen oikeuksien sopimus kääntää katseen lapseen ja siis puhuu samasta asiasta kuin Kato mua –laulu. Sen mukaan lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle eli alle 18-vuotiaalle ihmiselle. Ketään lasta ei saa syrjiä millään perusteella. Kaikki lapset maailmassa ovat yhtä tärkeitä!  Tänä vuonna lapsen oikeuksien päivän teemoina ovat vammaisten lasten oikeudet: ”Jokainen on erilainen ja silti yhdenvertainen.”

Sopimus edellyttää, että kasvattajat ja koko yhteiskunta huolehtivat jokaisen lapsen fyysisestä turvallisuudesta. Mutta se menee pidemmälle. Sopimus korostaa, että lapsella on myös ”oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa” ja että ”hänen mielipiteensä on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti” (12 §). Siksi sitä voisi melkein sanoa ”Kato mua! -sopimukseksi”!

Sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ajatuksen, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Arvokasvatuksessakaan lasta ei siis saa pakottaa eikä alistaa. Toisaalta häntä ei saa myöskään jättää yksin. Sopimus korostaakin sekä lapsen omatunnonvapautta että vanhempien kasvatusvastuuta, kun se sanoo: ”Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon ja uskonnonvapauteen. Vanhempien lapselle antamaa ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä on kunnioitettava” (14 §).

Kun maailman päättäjät valmistelivat sopimusta lapsen oikeuksista, he eivät siis ole ajatelleet vain lasten fyysistä turvallisuutta. He ajattelivat, että lapsella on myös oikeus pyhään – siis oikeus uskoon. Lapsellakin on oikeus kohdata se, mikä tässä maailmassa on kaikkein ihmeellisintä ja hienointa. Kristittyinä iloitsemme tästä oikeudesta: jokainen lapsi saa tulla Kristuksen, Hyvän Paimen, lähelle, kokea sen hyvyyden ja hyväksymisen, jota Jumala haluaa meille osoittaa.

Kun kuuluisa tiedemies Justin Barret selvitti 50 tutkijan kanssa eri puolilla maapalloa kasvavien lasten uskonnollista kehitystä, hän teki erikoisen huomion: lapselle on luonnollista aavistella ja ajatella, että on olemassa maailman Luoja, joka on kaikkivaltias, kaikkitietävä, moraalisesti hyvä ja kuolematon (Barret: Born Believers – The Science of Children’s Religious Belief, 2012). Tälle perustalle vanhemmat ja seurakunta rakentavat, kun he huolehtivat yhdessä lasten hengellisestä kasvatuksesta. Tätä aavistusta kasvatus kirkastaa niin, että siitä voisi kehittyä elämää kannattelevaksi voimaksi.

Raamatussa katsotaan usein lapseen. Häntä pidetään Jumalan silmäteränä. Häntä pidetään uskon, luottamuksen ja vapautuneen elämänasenteen esimerkkinä. Jeesus näyttää meille esimerkkiä siitä, kuinka lapsi huomataan, kuinka häntä kunnioitetaan ja kohdellaan. Hän otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Hän julisti, että taivasten valtakunta kuuluu juuri lasten kaltaisille. Hän samaistui heihin jopa niin paljon, että sanoi: ”Se joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” Tämä kertoo rakkauden ja hyvyyden voimasta. Jostain kummasta syystä usko synnyttää rakkautta toisia ihmisiä kohtaan. Kun kokee saavansa valtavasti hyvää, sitä haluaa jakaa toisillekin. Kun rahaa ja muita aineellisia asioita jakaa, ne yleensä vähenevät. Mutta kun rakkautta jakaa, se lisääntyy.

Hyvät ystävät! Tänään on Kato mua! –päivä. Katso häntä, joka on oikealla puolellasi, huomaa hänet, joka on toisellakin puolella. Se on tärkeää, jotta jokainen tulisi nähdyksi eikä kukaan jäisi yksin. Mutta se on tärkeää myös, jotta kaikki sujuisi tänään hyvin ja sopuisasti. Tänään täällä on monenlaista touhua, meitä on myös aika paljon, joten on tärkeää, että huomaamme toiset ja annamme toisillekin tilaa tehdä.