Ihminen ja uusi teknologia ja evästystä Matin eläkevuosille

Hyvät seminaarivieraat, arvoisa toimitusjohtaja Matti, hyvä ystävä

Olet antanut puheenvuorolleni kiinnostavan, ajankohtaisen ja haastavankin aiheen: Ihminen, uusi teknologia ja evästystä Matin eläkevuosille. Arvelen, että jo tämä kaksiosainen otsikko kertoo paljon sinusta. Ensiksi olet antanut kaiken energiasi sen pohtimiseen, miten käytämme uusinta teknologiaa yrityselämässä ja siten palvelemme ihmistä. Miten pysymme kehityksen kärjessä, erityisesti rakkaassa Pohjois-Karjalassamme? Toisaalta sinulla on myös ollut silmää etsiä inhimillistä viisautta ja kysyä, mikä on ihmiselle hyväksi. Miten käytämme teknologiaan oikein? Miten ihminen jaksaa kaiken keskellä? Miten ihminen pysyy kehityksen perässä? Vai pysyykö?

Viimeiset pari vuotta ovat opettaneet meille paljon uutta teknologiasta ja erityisesti digitalisaatiosta. Olemme saaneet valtavasti hyötyä etäyhteyksistä, etäkokouksista, etäkoulutuksista ja etäelämästä. Toisaalta rohkenen todeta, että onpa pirun kiva olla täällä – paikan päällä. On hienoa nähdä ja kohdata teitä, eläviä ihmisiä. Tuntuu hyvältä saatella Mattia eläkkeelle oikeasti, ei vain virtuaalisesti.

Uusi teknologia on minulle sekä ihmisenä että kutsumukseni puolesta vähän vaativa ja epätyypillinen aihe. En yritäkään kulkea kärjessä. Mutta en voi hypätä sen ulkopuolellekaan. Minä tarvitsen älypuhelinta ja tietokonetta, aivan kuten muutkin. Yhtäältä huomaan teknologian siunauksen itselle ja ihmiskunnalle. Toisaalta kamppailen sen varjojen ja jopa kirousten kanssa. Näitä teknologian valoja ja varoja tai siunauksia ja kirouksia haluaisin teidän kanssanne nyt vähän eritellä.

Meillä oli väittely avaruustähtitieteilijä Esko Valtaojan kanssa kuukausi sitten Kuopiossa. Agnostikkona Esko lohkaisi, että ilmastonmuutoksen torjunnassa tiede ja teknologia etsivät tehokkaasti uusia ratkaisuja, mutta mitä annettavaa kristinuskolla ja teillä kirkonmiehillä on koko ongelmaan. Minä vastasin, että on ihan paikallaan, että tiede ja teknologia etsivät ratkaisuja ongelmaan, jonka ne ovat itse aiheuttaneet.

Ilmastonmuutoksen jälkiähän voi jäljittää höyrykoneen keksimiseen. Se oli loistava teknologinen innovaatio. Samalla se johti siihen, että koneiden pyörittämiseen tarvittavan hiilen kysyntä räjähti. Pelkästään Manchesterin kaupungin hiilenkulutus 30-kertaistui vuosien 1811-1875 aikana. Vuonna 1840 kaupungissa tuprutti taivaalle hiiltä joka päivä 500 tehtaanpiippua, ja 1800-luvun lopulla tuon yhden kaupungin piippujen määrä oli jo 1200 (Historia – Tieteen kuvalehti 17/2017). Kun lisää päälle kymmenet muut Englannin kaupungit, kymmenet muut valtiot, Kiinan, Amerikan ja Neuvostoliiton, ja kaksi sataa vuotta ja vielä öljyn keksimisen päälle, allamme saada käsitystä ilmastonmuutoksen pitkästä esihistoriasta. James Watt ei varmasti tarkoittanut pahaa kenellekään höyrykonetta kehittäessään. Sivuefektit vain karkasivat pahasti käsistä.

Hieman vastaava, mutta lyhyempi kaari liittyy turpeen tuotantoon. Kun nuoruuteni Ilomantsissa avattiin uusinta teknologiaa edustava turvebrikettitehdas, olimme siitä ylpeitä. Turvetta pidettiin luonnonmukaisena, kotimaisena, Venäjä-riippuvuutta vähentävänä ja huoltovarmuuden kannalta tärkeänä, siis kunniallisena energialähteenä. Nyt tilanne on kokonaan toinen. Tiedän siitä jotakin, koska lankomieheni on turveyrittäjä.

Tämä ei tee tieteestä ja teknologiasta pahaa. Tosiasiassa olimme Esko Valtaojankin kanssa samalla puolella tieteen ja teknologian arvostamisessa. Ne ovat moraalisesti arvioituna neutraaleja, siis eivät itsessään hyviä tai pahoja. Veitsellä voi sekä tappaa ihmisen että pelastaa hänen henkensä. Sama koskee tiedettä ja teknologiaa. Ratkaisevaa on, osaammeko käyttää niitä lähimmäisen ja luomakunnan hyväksi vai kehitämmekö niistä – tieten tai tahtomatta – tuhon sytykkeitä.

Ensimmäinen pointtini on siis yksinkertainen. Tiede ja teknologia ovat suurenmoisia lahjoja, jos niitä käytetään oikein ja yhteiseksi hyväksi. Tätä yritimme sanoa myös hieman ennen koronapandemian puhkeamista julkaisemassamme piispojen puheenvuorossa Tieteiden lahja.

Sama laki pätee kaikkiin ihmisen kehittämiin työkaluihin. Taloudessa ja liiketoiminnassa teknologian hyödyt ovat olleet käytössä jo pitkään. Niistä ilmeisin on sähköinen rahaliikenne. Verkossa maksaminen tarkoitti muutama vuosikymmen sitten vielä piipittäviä modeemeja – nyt voin hoitaa maksun ”swaippaamalla” kerran peukalolla oikealle.

En pysty luettelemaan niitä siunauksia, joita digitalisaatio on tuottanut ja yhä tuottaa ihmiselämälle. Osaatte luetella niitä minua paremmin. Haluan kertoa vain yhden myönteisen esimerkin hengellisen elämän alueelta. Kun koronakriisi jysähti päälle, jouduimme piispoina hyvin outoon tilanteeseen. Maaliskuun 16. päivänä 2020 meidän oli annettava kaikille ihmisille ohje: ette saa tulla sunnuntaina kirkkoon, jumalanpalvelukset pitää toimittaa, mutta niihin osallistuminen on seurakuntalaisilta kielletty. Tällaista uskonnonharjoittamisen rajoitusta ovat harrastaneet vain Antiikin Rooman diktaattorit ja kommunistiset hirmuhallitsija, nyt meidän pappien ja piispojen piti se tehdä.

Samalla kehotimme seurakuntia lähettämään jumalanpalvelukset verkon välityksellä. Vain neljässä päivässä käytännössä kaikki seurakunnat kykenivät ottamaan käyttöön tämän suurenmoisen teknologian tarjoaman avun. Siitä tuli myös suosittu: esimerkiksi Kuopion tuomiokirkossa verkon välityksellä osallistuvien määrä oli joka sunnuntai noin tuhat, joulun pyhinä 2000. Osallistujamäärät ainakin nelinkertaistuivat. Tämä oli loistava esimerkki teknologian siunauksesta, jopa sanan teologisessa merkityksessä.

Samalla on tärkeää pohtia myös digitalisaation tuomia varjoja. Sellaisen kyseleminen ei ole merkki teknologiavihamielisyydestä, vaan arkijärjen käytöstä. On järkevää nähdä teknologian hyödyt ja lupaukset, mutta myös kysyä, millaisia riskejä vaikkapa digitalisaation käyttöön voi liittyä. Tämän kysyminen on myös moraalinen velvollisuutemme ihmisinä ja kuuluu viisauden etsimiseen. Tarvitaan tietoa (scientia), mutta myös syvempää viisautta (sapientia) käyttää sitä oikein.

Itse arvelen, että digitalisaation käyttöön liittyy ainakin neljänlaisia K-kirjaimella alkavia ongelmia: Kiihtyminen, koukuttuminen, kärjistyminen, kaukaistuminen.

Kiihtyminen. Vaikuttaa siltä, että älypuhelimet ja tietokoneet kyllä helpottavat arkeamme, esimerkiksi yhteydenpitoa ihmisten välillä, mutta samalla ne myös kiihdyttävät elämän rytmiä. Tietoa tulee yli äyräiden ja suurin osa siitä on tarpeetonta. Meidän odotetaan olevan koko ajan tavoitettavissa. Vastaus erilaisiin ongelmiin on saatava nopeasti. Erilaisten sovellutusten ja järjestelmien määrä kasvaa nopeasti ja ottaa lujille pysyä perässä.

Kärjistyminen. Toisena vaarana näyttää olevan keskustelukulttuurin kärjistyminen, polarisaatio. Vielä 2000-luvun alussa poliitikkoja, pomoja ja muita epäihmisiä arvosteltiin pienessä porukassa ja jupisemistaktiikalla lehteä lukiessa, televisiota katsellessa tai työmaan tupakkapaikalla. Nyt on helppoa suoltaa herjaavia ja usein tahalliseen väärinymmärtämiseen perustuvia kommentteja someen, siis julkisuuteen. Jokainen sosiaaliseen mediaan lähetetty viestihän on tarkoitettu julkaistavaksi. Ja kun moni samanmielinen ottaa maalitaulukseen yhden erimielisen, kyseessä ei ole enää terapeuttinen jupina, vaan julkinen teilaus, joka voi kaataa ihmisiä ja yrityksiä. Someen pesiytynyt peruuttamiskulttuuri on armoton sanan teologisessa merkityksessä: se ei tunne minkäänlaista anteeksiantamisen mahdollisuutta. Pahimmillaan somekohu on johtanut itsemurhaan.

Kolmantena vaarana voi olla koukuttuminen. Osaamme ehkä jo tunnistaa klikkiotsikot, jolla verkkolehdet yrittävät koukuttaa ja vangita huomiomme. Petollisempia ovat suurten mediayhtiöiden algoritmit, jotka tietoja yhdistelemällä tunnistavat mieltymyksemme ja yrittävät vangita huomiomme ja ajankäyttömme ilman, että huomamme sitä. Entä miten jatkuva ajankäyttö ruudun ääressä vaikuttaa lapsiimme ja nuoriimme pitkällä tähtäimellä? Minusta ei ole väärin puhua ihmiskokeesta, koska meillä ei ole siitä vielä kovinkaan paljon tutkimustietoa. Aika näyttää.

Neljäntenä vaarana on kaukaistuminen, Jos perheen jäsenet ja ystävät hukkuvat ruudun äärelle tai somemaailmaan, onko vaarana, että he pikkuhiljaa alkavat etääntyä toisistaan? Aikamme ei nimittäin ole rajaton. Jos tuijotan ruutua tunnin, se aika on pois jostakin toisesta asiasta tai toiselta ihmiseltä. Olen hyvin tietoinen, että älypuhelimella ja tietokoneella voi pitää myös yhteyttä toisiin ihmisiin. Toisaalta sinne voi myös hukkua joutavanpäiväisyyksiin. Esimerkiksi Pittsburgin yliopiston tutkimuksessa 2016 todettiin korrelaatio runsaan somekäytön ja masennuksen välillä.

Jo filosofi Aristoteles sanoi, että ihminen on sosiaalinen eläin. Iso kirja sanoo saman asian toisin: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksin”. Uskonpuhdistaja Martti Luther sanoi pöytäpuheissaan – luultavasti hyvällä tuulella ja kahden tuopin jälkeen: ”Ihminen on luotu ystävällistä seurustelua ja yhteiselämää varten.”

Arvelen, että korona-aika on opettanut meitä siitä, kuinka tärkeää on kuulua toisten ihmisten yhteyteen. ”I am, because we are”. Monia murheita ihminen jaksaa kantaa, jos on joku, jonka kanssa nilkuttaa yhtä matkaa edes pienen hetken. Paavalin sanoin: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”. Mutta jos ihminen jää yksin, silloin pienikin vastoinkäyminen voi tuntua lekan iskulta. Sellaiselta meidän pitää toisiamme varjella. Yhteen kuulumisen kokemus on tärkeää oman mielen rauhan kannalta. Siksi arvostan, Matti, että olet halunnut lähteä eläkkeelle rytinällä ja käyttää tätä oman elämän tapahtumaa yhteen tulemiseen ja yhteiseen keskusteluun.

Yhteenkuuluvuus ja yhteinen keskustelu ovat tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta. Yhteinen vuorovaikutus lisää keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Mitä vähemmän olemme tekemisissä toistemme kanssa ja mitä vieraammiksi muutumme toisillemme, sitä helpommin alkavat mielissämme vyöryä kaikenlaiset fantasiat ja salaliittoteoriat. Arvelen, että työpaikoillakin pitkän etäelämän jälkeen tarvitaan muistinpuhdistusta: pitkä poissaolo ei välttämättä tarkoita, että muut ovat juonineet jotakin selkäsi takana. Oma työyhteisökehittäjämme Antti Kokkonen on puhunut jory-fantasiasta: kun työpaikalla mainitaan sana ”johtoryhmän kokous”, se käynnistää ihmisten mielissä helposti fantasian siitä, että taas siellä juonitaan jotakin minun tai meidän pään menoksi – vaikka tosiasiassa jory pohtii luultavasti aika arkisia ja kuivia juttuja. Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus pitää yllä ja vahvistaa luottamusta ihmisten välillä.

Hyvät ystävät, vaikka olen edellä kuvannut joitakin teknologian tuomia varoja ihmiselämälle, olen varma, että teknologia on pohjimmiltaan suuri lahja ja siunaus. Olennaista on, että käytämme sitä ihmistä palvelevalla tavalla. Jotkut uskovat, että tekoäly ratkaisee kaikki ongelmamme. Esimerkiksi transhumanisti Ray Kurzweil uskoo, että kunhan tutkimus onnistuu luomaan yli-inhimillisen superälyn ja ns. singulariteetti tapahtuu, kaikki ihmiskunnan ongelmat tulevat ratkeamaan. Ehkä lopulta käy niin, ettemme enää tarvitse biologista ruumistamme, vaan saamme elää ikuisesti digitaalisessa maailmassa.

Sitä vastoin amerikkalainen liikemies Elon Musk ja brittifyysikko Stephen Hawkins katsovat, että tekoäly on ihmiskunnan suurin uhka. Huippuälykäs järjestelmä voisi ottaa haltuunsa koko maailman ja tehdä ihmisestä omien pyrkimystensä välikappaleita. Tällainen prosessi voisi merkitä inhimillisen maailman päättymistä. Vastaavia uhkakuvia on käsitelty myös monissa tieteiselokuvissa, joista yhtenä esimerkkinä voi mainita Terminator -elokuvat.

Edelliset utopiat ja dystopiat eivät minua vakuuta. Tekoäly tulee varmasti vaikuttamaan ihmisten elämään, mutta se ei tuhoa sitä eikä tee siitä täydellistä. Olennaista on, miten opimme käyttämään teknologiaa oikein ja korjaamaan toimintaa riittävän ajoissa. Ilmastonmuutoksen kaltaisissa megahaasteissa ratkaisu on tuskin paluu savutupiin, kasviviljelyyn tai ankaraan askeesiin, pikemminkin ratkaisu on vihreässä siirtymässä, siinä, että kehitämme yhä ympäristöystävällisempää teknologiaa. Euroopan eri valtioista paras metsäosaaminen löytyy Pohjois-Karjalasta.

Teknologian kehitys muuttaa myös viestintää radikaalilla tavalla. Verkossa julkaistu viesti on salamannopeasti miljardien saavutettavissa, toisaalta maaperä on käynyt herkemmäksi. On oltava entistä tarkempi sisällön ja julkaisukanavan kanssa. Taitavat viestijät osaavat käyttää tilannetta hyödykseen. Taidokkaasti teknologiaa hyödyntävät organisaatiot tuovat sanomansa esille ytimekkäästi, raikkaalla tavalla, värien kanssa. Ne herättävät lukijan mielenkiinnon ja kertovat omasta perustehtävästään selkeästi. Tässä muutamia esimerkkiotsikoita eräältä toimijalta:

Digitaalisuus on jatkuva projekti

Guruille kysyntää – etätyöt sujumaan

Kantatie 73: Pielisen-Karjalan valtasuoni kohenee.

Rohkeasti maailmalle – Vientiä Pohjois-Karjalasta

Liperin Juures-pakkaamossa otetaan kaikki kädet käyttöön.

Näissä otsikoissa on voimaa. Ne kertovat maakunnan monipuolisesta elinkeinoelämästä. Niissä katsotaan tulevaisuuteen rohkeasti, toiveikkaasti ja ajan hermosta käsin. Eikä häpeillä juuria.

Sitaatit ovat otsikoita Pohjois-Karjalan Kauppakamarin Kauppakamari-lehdestä. Lehdestä käy hyvin ilmi Kauppakamarin merkitys paikallisena vaikuttajana. Tämän merkityksen tiivistää erinomaisesti pian toimitusjohtaja emeritus Matti Vuojärvi viimeisimmässä pääkirjoituksessaan. Suora lainaus tuosta pääkirjoituksesta kuuluu näin:

Pohjois-Karjalan yrityksissä on lähes poikkeuksetta vahva maakuntahenki. Se on taannut työrauhan ja säilyttänyt toiminnot täällä. Sydämellinen kiitos kaikille teille sadoille yrityksille siitä.

Hyvä toimitusjohtaja Matti. Sallinet, että lausun uskoakseni meidän kaikkien puolesta, kiitokset siitä myös sinulle ja Pohjois-Karjalan kauppakamarille.

Ei maakuntahenki pelkästään yksittäisten toimijoiden avulla synny. Kyllä siinä tarvitaan yhteen tuojia, tiimihengen kohottajia, jotka puolustavat omia ja pitävät näiden asiaa esillä. Erityisesti täällä Itä-Suomessa se on tärkeää, melkeinpä elinehto. Tätä työtä sinä Matti olet tehnyt Pohjois-Karjalan kauppakamarissa määrätietoisesti, HK-slogania lainatakseni ”lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä”. Ja nähnyt monet eri vaiheet, myös tappioita ja epäonnistumisia.

Saksalaiset eivät sano olevansa eläkkeellä, he ovat im Ruhestand, he siis siirtyvät ”rauhan säätyyn”. Toivon, että voit kokea siirtyvästi rauhan säätyyn kiitollisin mielin ja tyytyväisenä ihmisenä. Toimitusjohtajan tehtävä on tuonut sinulle paljon verkostoja ja tuttuja ihmisiä. Olet pidetty mies. Voi olla, että pyyntöjä tulee. Saat vastata niihin vapaasti tahtosi mukaan, siis myönteisesti tai sitten ottaa aikaa itselle ja läheisillesi. Kuinka hyvänsä, kyllä me kaikki varmasti vielä mielellämme sinua näemme ja sinusta kuulemme.

Mitä uuteen teknologiaan tulee, jos älypuhelin ja tietokone alkavat viemään liikaa aikaa läheisiltä, muista silloin, mitä Jeesus sanoi apostoleille vanhan käännöksen mukaan: ”Heittäkää verkkonne järveen!”

Toivotan sinulle ja perheväellesi leppoisia ja läheisiä eläkepäiviä.

Monia armorikkaita vuosia rauhan säädyssä. Herra kanssasi.