Rakkaat sanankuulijat

Tänään on tullut päivä, joka monille meistä on vuoden kohokohta, ehkä jopa vuoden odotetuin.

Siihen kuuluu rakkaita perinteitä, uusia ja vanhoja, jotka rakentuvat päällekkäin kuin kerrostalon kerrokset. Tuttu opettaja kertoi tentanneensa lasten tietämystä uskontotunnilla. ”Mitä paimenet tekivät sen jälkeen, kun olivat käyneet tallissa katsomassa Jeesus-lasta?” Pieneltä pojalta tuli välitön vastaus: ”Lähtivät kotiin koristelemaan joulukuusta.”

Joulukuusi on peräisin luterilaisesta Saksasta 1500-luvulta, seimiasetelma katolilaisesta italiasta 1200-luvulta. Nykyisin molemmat elävät sovussa rintarinnan niin Kuopion tuomiokirkossa kuin Vatikaanin keskusaukiolla Roomassa ja julistavat joulun hyvää sanomaa rauhasta ja sovinnosta.

Sitä maailma tarvitsee juuri nyt. Nimittäin tämä vuosi, rakkaat ystävät, on näyttäytynyt meille sotauutisten vuotena. Sen jokaisena päivänä meille on kerrottu levottomuuksista eri puolilla maailmaa.

Suomessa ei onneksi sodita, mutta yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut varautuneemmaksi. Epäluottamus näyttää lisääntyneen sisäpolitiikassa. Vuoden sisällä neljä merikaapelia on katkennut – tai siis katkaistu – Itämeren pohjassa. Viranomaisten kesken on hiottu ja harjoiteltu varautumissuunnitelmia, näihin myös tuomiokapituli ja seurakunnat ovat osallistuneet.

Meidän mielikuvissamme Betlehem, kristinuskon kehto, tuo mieleen paimenten kedon ja idyllisen rauhan. Kumpaakaan ei nykyisessä Betlehemissä ole – vierailin alueella viimeksi maaliskuussa. Alueella on asunut kristittyjä käytännössä kahden vuosituhannen ajan. Nykyisin he puhuvat arabiaa ja pitävät itseään palestiinalaisina.

Sata vuotta sitten Betlehemin asukkaista 90 % oli kristittyjä. Nykyisin heitä on alle 10 %. Se kertoo omaa kieltä siitä, kuinka islamististen ääriliikkeiden terrorismi, Israelin sotilaiden ankara kurinpito ja hallituksen pyrkimykset perustaa uusia siirtokuntia myös kristittyjen maille tekevät monen kristityn elämästä raskasta. Ja silti he juhlivat joulua ilo ja toivo sydämessä. Silti he lähettävät terveisiä piispansa välityksellä myös meille kuopiolaisille.

Konkreettinen tervehdys näkyy kirkossamme Betlehemin rauhantulena, joka on sytytetty Jeesuksen syntymän muistoksi rakennetussa kirkossa ja jonka partiolaiset toivat tänne tuomiokirkkoon 12. joulukuuta. Näin he haluavat levittää Kristus-valoa halki maailman.

Kaikki jouluperinteet, uudet ja vanhat, perustuva jouluevankeliumiin ja ovat saaneet siitä innoituksensa. Mitä tuttu Luukkaan jouluevankeliumi sanoo meille tänään?

Luukkaan jouluevankeliumi päättyy Marian hämmennykseen. Hän ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä”. Uuden käännöksen mukaan hämmennys tulee selvemmin esille: ”Mutta Maria painoi kaiken sydämeensä ja yritti ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa.”

 

 

 

Aivan kuin nuori äiti ihmettelisi, kuka tämä kapalosta katsova lapsi on. Minä olen häntä kantanut ja hänet synnyttänyt. Ja silti hän on minusta erillinen.

Kuka on tämä seimen lapsi? Kuka on tämä Jeesus?

Rakkaat sanankuulijat, tämän salaisuuden äärelle me olemme vaeltaneet myös tänä jouluna.

Luukkaan jouluevankeliumissa Jeesuksen salaisuus kuvataan kolmella sanalla: hän on ”Vapahtaja, Kristus, Herra”. Näitä arvonimiä käytetään vain Jumalasta.

Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen salaisuus kuvataan teoin. Jeesus-lapsen seimen äärelle tulevat idän tietäjät palvovat häntä maahan asti kumartaen. Niin tehdään vain Jumalan edessä.

Mitä ihmettä Luukas ja Matteus haluavat kertoa?

Joillekin varhaisille kristityille tuntui kiusalliselta myöntää, että jouluna Jumala syntyi tosi ihmiseksi. Eihän Kaikkivaltiaan arvovallalle sovi saastuttaa itseään sotkeutumalla syntiseen ihmisluontoon. Nämä kristityt olivat tottuneet ajattelemaan kreikkalaisen filosofian pohjalta, että ihmisen kehollisuus on jotakin pahaa ja likaista.

Toisille kristityille tuntui taas vaikealta sanoa, että Jeesus on tosi Jumala. Kuinka silloin voisi enää sanoa, että Jumala on yksi? Nämä kristityt tulivat usein juutalaisesta taustasta, jossa korostetaan Jumalan ehdotonta ykseyttä.

Vähitellen kristityt kasvoivat ymmärtämään, että molemmat ääripäät kaventavat Jeesuksen persoonan salaisuutta. Molemmat käsitykset tekevät ihmisen pelastuksesta epävarmaa, jopa mahdotonta. Jumalan ja ihmisen välille jää ylikäymätön kuilu.

Jeesuksen persoonan salaisuus onnistuttiin tiivistämään ja kiteyttämään Nikean uskontunnustukseen tavalla, johon kristityt ovat liittyneet jo 1700 vuotta. Löydätte sen virsikirjan viimeiseltä aukeamalta.

Sen mukaan Jeesus Kristus on Valo Valosta. Tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalasta syntynyt, ei Jumalan luoma. Hän on Isän kanssa samaa olemusta. Hän oli jo ennen aikojen alkua. Ja hänen kauttaan on kaikki luotu. Sanoma ei voisi olla selvempi: Jeesus Kristus on tosi Jumala.

Nikean tunnustuksen mukaan tämä Jeesus astui alas taivaasta. Alensi itsensä. Syntyi ihmiseksi. Siis oikeaksi ihmiseksi. Ja jotta Jeesuksen tosi ihmisyys ei jäisi kenellekään epäselväksi, sanotaan, että Jeesus Kristus ”tuli lihaksi” – siis lihaksista, nahasta, luista ja soluista koostuvaksi ihmiseksi.

Tämän kaiken hän teki ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden”.

Tässä, rakkaat ystävät, on joulun ilo meille – sotauutisten, rauhattomuuden ja synnin keskellä kamppaileville.

 

 

 

 

Kristuksessa tosi Jumala syntyy tosi ihmiseksi. Siksi me kumarramme seimen äärellä ja palvomme häntä.

Siksi turvaudumme häneen uskossa ja rukouksessa.

Siksi me juhlimme joulua hymy huulilla ja rauha sydämessä. Siksi me noudatamme hänen tahtoaan ja osoitamme myötätuntoa toisillemme.

Rakkaat kuulijat, joulu kertoo siitä, kuinka Jumala katsoo meihin myötätuntoisesti, etsii meitä, kumartuu puolemme ja syntyy keskellemme meidän Vapahtajaksemme.

Hän ei ole vaarallinen, niin kuin jotkut näyttävät ajattelevan. Häntä ei tarvitse pelätä. Häneen meillä on lupa turvautua tänä jouluna. Siksi viettäkäämme Vapahtajan syntymäjuhlaa hymy huulilla, rauha sielussa ja ilo sydämessä.

Iloista Vapahtajan syntymäjuhlaa ja Nikean uskontunnustuksen juhlavuotta toivottaen,