Merkkivuoden äärellä nöyremmin ja ekumeenisemmin

Avauspuhe Martin päivän juhlassa 2016

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö on jo vuosikymmenet järjestänyt Martin päivän kirkkojuhlan. Tänään sille antaa aivan erityisen merkityksen reformaation merkkivuosi. Lokakuun 31. päivänä 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther, pappi ja professori, julkaisi 95 aneteesiä Wittenbergissä. Tuo tapahtuma käynnisti poikkeuksellisen tapahtumien vyöryn ja piirsi Euroopan kartan kokonaan uudestaan. Tänään, tässä juhlassa aloitamme reformaation merkkivuoden vieton Kuopion hiippakunnassa. Tänään on paljon syytä olla iloinen ja ylpeä omasta henkisestä ja hengellisestä perinnöstä.

Aiempina vuosisatoina tasavuotisjuhlia on saatettu viettää keskinäisen nokittelun hengessä. Luterilaiset ovat ehkä muistuttaneet, kuinka Martti Luther sytytti evankeliumin kirkkaan valon lurjuspaavien ja keskiajan katolisen kirkon sysimustalle taivaalle. Katolilaiset taas ovat voineet kuitata Lutherin haasteen pitämällä häntä pelkästään yksityisajattelijana tai vääräoppisena kirkon hajoittana. Molemmat tulkinnat ovat mustavalkoisia ja ideologisia. Kumpikaan ei tee oikeutta historialle.

Tänään historian tutkijat molemmin puolin ovat yhtä mieltä siitä, että katolisessa kirkossa oli paljon ongelmia. Sekin ymmärretään selvemmin, että Luther ei keksinyt uutta kristinuskon Light-versioita, vaan hänen kritiikkinsä nousi rikkaan katolisen hengellisen perinteen sisältä ja kirkon omista teologisista lähtökohdista – olihan hän Raamatun selitysopin professori ja kirkkoisä Augustinuksen hengelliseen ja filosofiseen perintöön sitoutunut munkki. Tänään myös 50 vuotta jatkuneet oppikeskustelut katolilaisten ja luterilaisten välillä ovat auttaneet ymmärtämään paremmin molempien lähtökohtia ja vahvistaneet keskinäistä luottamusta.

Aiemmasta poiketen tätä merkkivuotta vietetään nyt nöyremmin ja ekumeenisemmin. Katolilaiset iloitsevat yhdessä luterilaisten kanssa siitä, että reformaatio asetti kaiken keskukseksi vapauttavan ilosanoman Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Samalla luterilaiset surevat yhdessä katolilaisten kanssa sitä, että reformaatio johti lännen kirkon hajoamiseen, vaikka se ei ollut kenenkään tarkoitus, ei myöskään Lutherin. Nämä molemmat asiat, ilo evankeliumista ja murhe kirkon yhteyden hajoamisesta, ilmaistaan kirkkojen yhteisessä asiakirjassa From Conflict to Communion, Vastakkainasettelusta yhteyteen.

Otsikko kertoo hyvin tiemme suunnan. Luther-tutkijana ja vastakkainasettelun historiaa lukeneena tuntui aivan poikkeukselliselta, että tämän merkkivuoden avasivat viime viikon maanantaina yhdessä katolilaisten ja luterilaisten ylimmät hengelliset johtajat, paavi Franciscus ja Jerusalemin piispa Munib Younan, Luterilaisen maailmanliiton presidentti, yhteisessä rukoushetkessä Lundin tuomiokirkossa. Tuon lämpimän juhlan tekee minulle henkilökohtaiseksi se, että piispa Munib oli vierailulla täällä Kuopiossa kuukausi sitten pappienkokouksessa. Lokakuun 19. päivä sain tavata henkilökohtaisesti paavi Franciscuksen Roomassa ja välittää hänelle kirkkomme terveiset. Please, pray for me, sanoi nöyrä kirkonjohtaja.

Suomi liittyi jo varhain, vain noin 10 vuotta teesien naulaamisen jälkeen, Lutherin perintöön. Luterilainen reformaatio selittää paljon – ei kaikkea, mutta paljon – siitä, keitä olemme ja millaiseksi suomalainen kulttuuri on muovautunut. Nykyisten kuntien rakenne ja hallinto perustuu seurakuntien hallinnon pohjalle. Kirkko perusti koululaitoksen ja yliopiston. Se vastasi myös pitkään köyhien ja sairaiden hoidosta. Nykyisin nämä tehtävät, siis hallinto, koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto ovat siirtyneet seurakuntien harteilta koko yhteiskunnan vastuulle. Tätä voidaan kutsua maallistamiseksi tai sekularisaatioksi. Usein unohtuu, että tässä merkityksessä maallistaminen ei ole uskonnonvastainen ilmiö, vaan päinvastoin vastaa täsmälleen reformaation parhaimpia pyrkimyksiä. Luterilaisen reformaation mukaan hyvä hallinto, koulut ja sairaalat kuuluvat koko yhteiskunnan ja kaikkien sen jäsenten vastuulle, ei vain seurakunnan. Näissä ”maallisissa” tehtävissä, esimerkiksi opettajan, sairaanhoitajan tai kaupungin virkamiehen tehtävässä palvellaan Jumalaa palvelemalla lähimmäisiä.

Koulutuksen ja köyhien ja sairaanhoidon lisäksi luterilaisuus tahtoi alusta lähtien kehittää kulttuuria vaalimalla tieteitä ja taiteita. Reformaation pohjalta seurakunnissa vaalitaan yhä kirkkoarkkitehtuuria, kuvataiteita, käsityötaidetta ja kirkkotekstiilejä. Seurakunnissa toimii luku- ja kirjallisuuspiirejä, ja erilaisia draamoja, joulu- ja pääsiäisvaelluksia järjestetään lähes joka seurakunnassa. Tästä perinnöstä haluaa muistuttaa ja sitä vaalia ja kehittää Luterilaisen kulttuurin säätiö. Olemme halunneet tähän merkkivuoden avajaisjuhlaan kutsua erityisesti kulttuuri- ja taide-elämän parhaimpia edustajia. Tähän pitkään jatkumoon liittyy myös Taideyliopiston Kuopion yksikkö, tuttavallisemmin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosasto, jolla on valtava merkitys Itä- ja Pohjois-Suomen musiikkikulttuurille.

Aivan erityisesti luterilainen reformaatio tunnetaan rikkaan kirkkomusiikin ja virsilauluperinteen vaalimisesta ja kehittämisestä. Se näkyy Suomessa monin tavoin. Viime viikolla julkaistut tilastot kertovat kiistatonta kieltä. Vuoden 2015 aikana seurakunnissa järjestettiin lähes 15 000 musiikkitilaisuutta huipputason konserteista aina arkisiin yhteislaulutilaisuuksiin. Näihin osallistui 1,75 miljoonaa suomalaista. Seurakunnissa toimi kuoroja yli 2000 ja niissä oli yli 33 000 laulajaa. Luku on kasvamaan päin, erityisesti lasten ja nuorten osalta. Piispantarkastuksessa havahduin, että Kuopion seurakuntayhtymän seurakunnissakin toimii noin 30 kuoroa.

Kirkkomusiikin ja virsilauluperinteen arvostus näkyy myös arvoissamme. Viime viikolla julkistettiin tutkimuksen mukaan kaksi kolmannesta suomalaisista pitää tärkeänä kirkollisen musiikki- ja lauluperinteen vaalimista. Suvivirren asema on kiistaton ja jouluun valmistaudutaan laulamalla.

Laulaminen yhdistää ja ylittää rajoja. Se on myös ekumeenista, ja kuuluu vahvasti myös ortodoksien, helluntailaisten ja muiden vapaiden kirkkokuntien hengelliseen ja kulttuuriseen elämään.

Kehittääkseen reformaation perintöä Luterilaisen Kulttuurin Säätiö tuottaa reformaation merkkivuoden kunniaksi uuden kirkko-oopperan Rakkauden lahja. Sen kantaesitys on pääsiäisen alla, hiljaisen viikon maanantaina. Pistäkääpä kalenteriin. Tulette näkemään jotakin uutta ja ainutlaatuista.

Hyvät ystävät, tämä arvokas kulttuurin ja taiteen vaaliminen ja välittäminen ei ole itsestään selvyys. Se vaatii budjettivaroja ja kansalaisaktivismia. Se edellyttää, että siirrämme perintöä eteenpäin lapsillemme ja nuorillemme. Parhaiten teemme sitä, kun laulamme yhdessä ja nautimme taiteesta yhdessä. Siten tunnustamme myös kolmiyhteisen Jumalan kaiken hyvän antajaksi ja kiitämme häntä hänen lahjoistaan. Herra olkoon teidän kanssanne.