Rehellinen tilannekuva auttaa eteenpäin

Konneveden seurakunnassa on suoritettu kirkkojärjestyksen 18 luvun 4 § ja 5 §:ssä mainittu hallinnon ja talouden tarkastus. Tarkastajina ovat toimineet lakimiesasessori Sari Anetjärvi Espoosta ja hallintojohtaja (el.) Timo Korhonen Kuopiosta, molemmat oman alansa parhaimpia ja arvostetuimpia asiantuntijoita Suomessa. Tässä päätöslausunnossa saatan heidän 5.11.2019 päivätyn lausuntonsa koko seurakunnalle tiedoksi. Samalla esitän sen pohjalta omia johtopäätöksiäni.

Ennen sen esittelyä teen yhteenvedon Konneveden seurakunnan eri vaiheista viime vuosina. Sekä piispa että tuomiokapituli ovat joutuneet tekemään Konneveden seurakuntaa koskevia päätöksiä, jotka ovat tuntuneet vaikeilta ja kivuliailta. Olen tietoinen, että kaikki seurakuntalaiset eivät välttämättä ole samaa mieltä kaikista päätöksistä. Niihin on kuitenkin ollut painavia syitä.

Olen tietoinen, että seuraava näkökulmani on rajallinen, sillä katson asioita kahden valvovan viranomaisen, tuomiokapitulin ja piispan näkökulmasta. Tämän valokeilan ulkopuolelle jää väistämättä paljon asioita, myös se, mikä on kaikkein tärkeintä: täällä Konnevedellä on hyviä ihmisiä, uskova seurakunta, jonka jäsenet harjoittavat kristillistä uskoa ja rakkautta pitämällä huolta toisistaan, auttamalla naapuria hädässä, kasvattamalla lapsia ja nuoria, lohduttamalla surevia, turvautumalla hiljaisessa rukouksessa Taivaalliseen Isään ja polvistumalla nöyrästi Herran pöytään. Tämä on kaikkein tärkeintä. Tunnen myös syvää kunnioitusta täällä olevia seurakunnan työntekijöitä kohtaan: Ritvaa, Johannaa, Maria, Eeroa, Mattia, Niinaa ja Raimoa.

Seuraava näkökulmani rajautuu vain kapeaan, mutta näkyvään osaan eli seurakunnan hallintoon, johtamiseen ja talouden hoitoon. Meidän kaikkien kannalta on parasta, että tarkastelemme seurakunnan tilannetta rehellisesti ja avoimesti. Sitä vaatii jo itse evankeliumi. Kristus sanoo: ”Totuus tekee teidät vapaaksi”. Raamattu kehottaa kristittyjä parreesiaan, joka tarkoittaa avoimuutta, rehellisyyttä ja vilpittömyyttä, jopa jonkinlaiseen sinisilmäisyyteen saakka. Tätä vilpittömyyttä heijasteli ensimmäisten kristittyjen tapa rukoilla kädet avattuna kohti taivasta. Olen hyvin tietoinen, että avoimuus, rehellisyys ja vilpittömyys kuulostavat helpolta paperilla, mutta käytännössä niihin pyrkiminen on meille vaikeaa. Yksilölliset mieltymykset, erilaiset vallan käytön muodot ja pahantahtoiset tulkinnat toisten motiiveista uhkaavat yhteistä elämää. Silti vilpittömyyteen pitää pyrkiä. Se on ainoa tapa ratkaista ongelmia ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Jotta voisimme piirtää yhteisen kartan nykytilanteesta, pyrin seuraavassa yhteenvedossa tukeutumaan erilaisiin ulkopuolisten arvioitsijoiden lausuntoihin. Jätän ne kaikki seurakunnalle. Kuopion tuomiokapitulin päätöksellä ne lähetetään myös Lapuan hiippakunnan piispalle ja tuomiokapiulille, joille Konneveden seurakunnan kaitsenta siirtyy vuoden 2020 alussa.

Piispantarkastus 2009

Syyskuussa vuonna 2009 piispa Wille Riekkinen toimitti Konneveden seurakunnassa piispantarkastuksen. Tarkastuspöytäkirjasta käy ilmi, että seurakunnassa havaittiin tuolloin vakavia ongelmia. Työilmapiirissä ”on tullut esille vastakkainasettelua” ja niiden käsittely julkisuudessa on kärjistänyt ongelmia. Siksi seurakunta tarvitsee tarkastuspöytäkirjan mukaan ”ulkopuolista pitkäjännitteistä apua”.[1]

Marraskuussa 2010 seurakunta toimitti tuomiokapitulille kaksi erilaista versiota selvittäessään toimia, joihin se oli tarkastuksen johdosta ryhtynyt. Selvitykset olivat keskenään jännitteiset, sillä kirkkoherra ja kirkkoneuvosto eivät olleet päässeet yksimielisyyteen yhteisestä raportista. Tämä kertoo omaa kieltään tilanteesta.

Aluehallintoviraston työsuojelutarkastukset 2011 ja 2013

Helmikuussa 2011 Aluehallintovirasto teki työsuojelutarkastuksen Konneveden seurakunnassa. Tarkastuskertomuksen mukaan ”työyhteisössä on epäasiallista kohtelua ja käyttäytymistä”, erityisesti ”henkilöstö kokee häirintää ja muuta epäasiallista käyttäytymistä” sekä ”psykososiaalista kuormitusta”. Valmeri-kyselyn perusteella kuormituksen yhtenä syynä olivat puutteet esimiestyössä, siis seurakunnan johtamisessa.[2]

Tuomiokapituli huolestui raportista ja käynnisti maaliskuussa 2011 oman selvityksen seurakunnan tilasta. Toukokuussa 2011 kapituli päätti selvityksen pohjalta piispa Wille Riekkisen johdolla ”kehottaa Konneveden seurakuntaa käynnistämään luottamuspulan ratkaisemiseen tähtäävän kehittämishankkeen ulkopuolisen asiantuntijan johdolla.” Syyskuussa 2011 antamassaan vastauksessaan seurakunta ei pitänyt kehittämishanketta tarpeellisena.

Tämän jälkeen suurin osa seurakunnan työntekijöistä irtisanoutui.[3] Myös sairauspoissaolot olivat korkealla tasolla. Osa työntekijöistä kertoi irtisanoutumisensa syistä Laukaa-Konnevesi-lehdessä tai avoimessa kirjeessä. He mainitsivat yhdeksi keskeiseksi syyksi silloisen kirkkoherran johtamistavan. Useimmat sanoivat myös kokevansa vaikeana kirkkoherran ja vt. seurakuntasihteerinä toimineen kirkkoherran puolison yhteistoiminnan.

Nämä tapahtuvat edellisen piispan aikaan. Ei siis pidä paikkaansa, että ongelmat olisivat uusia, ulkopuolelta aiheutettuja tai tuomiokapitulin, piispa Willen tai minun keksimiäni.

Kesäkuussa 2013 Aluehallintovirasto (13.6.2019) teki uuden työsuojelutarkastuksen. Myös se havaitsi tarkastuslausunnossaan vakavia ongelmia. Se vaati erilaisia lisäselvityksiä ja antoi kehotuksia ja toimintaohjeita tilanteen korjaamiseksi.[4]

Juuri tämä AVI:n tarkastuskertomus 2013 havahdutti minut ensimmäisen kerran Konneveden seurakunnan tilanteeseen – olin tullut virkaani vuotta aiemmin. Se synnytti sekä huolta että vilpitöntä halua tukea ratkaisujen löytämisessä. Piispan tehtävänä on valvoa seurakuntien toimintaa ja pappien viranhoitoa sekä ”edistää hyvää työyhteyttä seurakunnassa” (Kirkkojärjestys 18:1 §).

Kesäkuussa 2013 kutsuin silloisen kirkkoherra Olavi Virtasen keskusteluun, johon osallistui myös hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen. Se käytiin 19.6.2013 ystävällisessä ja rakentavassa hengessä, kuten kaikki keskustelumme Olavi Virtasen kanssa on käyty. Sovimme kuudesta jatkotoimenpiteestä. Edellytin, että kirkkoherra vie muistion kirkkoneuvostolle tiedoksi ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin asioiden korjaamiseksi. Minulla ei ole tietoa siitä, tehtiinkö näin.[5]

Seuraavien vuosien ajan seurakunnassa tapahtui myös hyviä asioita. Toisaalta pinnan alla tuntui kuplivan. Tuomiokapitulille tehtiin seurakunnan johtamiseen ja hallintoon liittyviä kanteluja. Yksittäiset työntekijät ja luottamushenkilöt ottivat yhteyttä ja kertoivat huonosta kohtelusta. Ne eivät vaikuttaneet vaativan erityisiä kurinpitotoimia, mutta toisaalta kertoivat, että pahaa oloa oli pinnan alla. Saadakseni tarkemman käsityksen päätin piispantarkastuksen järjestämisestä.

Piispantarkastus 2016 ja jälkitarkastus 2017

Helmikuussa 2016 toimitettiin piispantarkastus. Siitä jäi minulle hyvä kokemus, ja uskon, että muillekin. Julkisessa päätöslausunnossani kuvaan seurakunnan monia vahvuuksia. Kuitenkin esille tuli myös monia jännitteitä seurakunnan hallinnossa, varsinkin silloisen kirkkoherra ja kirkkoneuvoston enemmistön välillä. Ristiriitoja kuvataan myös työkonsultti Raimo Turusen työhyvinvointia koskevassa raportissa. Annoin yhteisten keskustelujemme pohjalta seurakunnalle neljä kehittämistehtävää, joiden tarkoituksena edistää seurakunnan hengellistä tehtävää ja ongelmien ratkaisua.[6]

Helmikuussa 2017 lääninrovastin ja lakimiesasessorin suorittamassa jälkitarkastuksessa todettiin, että seurakunta ei ole kyennyt viemään vuoden aikana läpi kaikkia kehittämistehtäviä. Yhteenvetona he totesivat: ”Kirkkoherran ja luottamushenkilöiden enemmistön välillä vallitsee luottamuspula, joka vaikeuttaa vakavasti sekä seurakunnan strategista että operatiivista johtamista. Jos yhteistyökykyä ei voida palauttaa, seurakunnan toiminta tulee lamaantumaan.”[7]

Erityisesti välejä oli kärjistänyt seurakuntasihteerin vaali. Tästä käynnistyi oikeusprosessi Riitta Virtanen vastaan Konneveden seurakunta, jonka seurakunta voitti. Oikeudenkäyntikulut määrättiin maksettavaksi puoliksi. Virtasen asianajajana toimi Seppo Vaittinen.

Minulle syntyi vaikutelma, että Olavi Virtanen ryhtyi sivuuttamaan kirkkoneuvostoa sille kuuluvissa asioissa. Sen johdosta jouduin kevään aikana 2017 antamaan kirkkoherralle kaksi kirjallista varoitusta ja yhden huomautuksen. Sellainen ei tunnu mukavalta kenestäkään. Toisaalta sen tarkoitus ei ole vahingoittaa, vaan auttaa korjaamaan toimintaa, tässä tapauksessa kehottaa kirkkoherraa toimimaan säädösten mukaisesti ja ottamaan paremmin huomioon kirkkoneuvoston aseman.

Kirkkoherran irtisanomiseen johtaneet tapahtumat 2017 ja 2018

Lokakuussa 2017 tietooni tuli, että seurakunnan talouspäällikkö oli irtisanoutunut 25.10.2017 välittömästi ja ilman irtisanomisaikaa. Hän oli jo neljäs lyhyessä ajassa irtisanoutunut talouspäällikkö. Kirkkoherra Olavi Virtanen oli seuraavana päivänä palkannut itse uuden vt. talouspäällikön. Tässä hän ylitti toimivaltansa. Konneveden seurakunnan ohjesäännön mukaan kirkkoherralla ei ole toimivaltaa palkata talouspäällikköä. Asia olisi pitänyt viedä välittömästi kirkkoneuvoston käsiteltäväksi.[8] Uusi vt. talouspäällikkö oli ensimmäiseksi työkseen irtisanonut uuden määräaikaisen seurakuntasihteerin. Olavi Virtanen hyväksyi päätöksen allekirjoituksellaan. Kummallakaan ei ollut toimivaltaa irtisanoa seurakuntasihteeriä, se tapahtui laittomasti ja ilmeisesti myös syrjivin syin. Koeaika ei muuta asiaa. Sen jälkeen talouspäällikkönä toimiva henkilö palkkasi tilalle vt. seurakuntasihteeriksi kirkkoherran puolison. Tähänkään päätökseen ei talouspäälliköllä ollut seurakunnan ohjesäännön tai talouspäällikön johtosäännön nojalla toimivaltaa. Niinpä varapuheenjohtajan johdolla 30.10. kokoontunut kirkkoneuvosto kumosi kirkkoherran ja vt. talouspäällikön viranhaltijapäätökset.

Kun kuulin tästä, soitin 2.11.2017 Olavi Virtaselle kuulemistarkoituksessa ja tiedustelin, pitävätkö tapahtumat paikkaansa. Selvityksen kuultuani totesin, että käsitykseni mukaan kaikki päätökset ovat säädösten vastaisia ja tiedustelin, mitä hän aikoo tehdä. Syntyi käsitys, ettei hän suostu niitä välittömästi purkamaan. Tämän jälkeen totesin, että seurakunnan edun takia joudun suorittamaan kirkkolaissa säädetyn väliaikaisen virasta pidättämisen. Asian jatkokäsittely tuli antaa neljän viikon sisällä tuomiokapitulin kollegion ratkaistavaksi. Vaikeasta tilanteesta huolimatta tämäkin puhelinkeskustelu käytiin asiallisessa hengessä. Siinä oli läsnä myös lakimiesasessori ja siitä tehtiin keskustelumuistio.[9]

Varapuheenjohtajan johdolla kokoontunut kirkkoneuvosto teki tuomiokapitulille esityksen kirkkoherra Virtasen virkasuhteen purkamisesta kahdessa eri kokouksessa (30.10 ja 5.11.). Nyt on tärkeää tehdä yksi asia selväksi. Tuomiokapituli ei hyväksynyt neuvoston esitystä virkasuhteen purkamisesta, vaan hylkäsi sen. Syynä oli se, että välittömästi voimaan astuva virkasuhteen purkaminen edellyttää tavallisesti hyvin vakavia rikoksia, eikä tuomiokapituli nähnyt sellaisia. Niinpä se hylkäsi neuvoston esityksen. Tämän jälkeen tuomiokapituli kuitenkin päätti omasta aloitteestaan käynnistää tutkinnan sen selvittämiseksi, tulisiko kirkkoherra Olavi Virtanen irtisanoa virasta. Erilaisten selvitysten ja kuulemisten jälkeen tuomiokapituli päätti 8.2.2018 irtisanoa Virtasen.

Irtisanomisprosessin kuvaus voi tuoda mieleen kivuliaita muistoja. Olen halunnut silti kuvata sen pääpiirteet, koska sen vaiheesta on levitetty vääriä huhuja ja valheellisia tietoja myös julkisuudessa. Haluan teidän myös ymmärtävän, että kipeä päätös ei perustu silloisten kirkkoneuvoston jäsenten esitykseen – tuomiokapitulihan hylkäsi sen – vaan tuomiokapitulin omasta aloitteesta käynnistämään prosessiin. Siksi ei ole mitään merkitystä sillä, oliko varapuheenjohtajan johdolla käyty neuvoston kokous lainmukainen. Tuomiokapitulin harkinnan kannalta merkitystä ei myöskään ole sillä, onko joku luottamushenkilö loukkaantunut jostakin vuosien takaisesta konfirmaatiosta kirkkoherralle ja halunnut käynnistää kampanjan tämän erottamiseksi, kuten on väitetty. Tuomiokapitulia ei voi painostaa eikä ostaa minkäänlaisten henkilökohtaisten kampanjoiden taakse, ei omaa etua tai toisen vahinkoa tavoittelevien kampanjoiden. Se on perustanut päätöksensä ainoastaan hallinnossa tapahtuneisiin tosiasioihin ja arvioinut viranhaltijan toimien säädöstenmukaisuutta. Kapitulin 48 sivua käsittävä päätös on julkinen ja ollut koko ajan luettavissa tuomiokapulin verkkosivuilta.

Irtisanottu kirkkoherra Olavi Virtanen on käyttänyt lain suomia oikeuksia ja tehnyt päätöksestä valituksen Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.[10]

Irtisanomisen seurauksena moni seurakuntalainen erosi seurakunnan jäsenyydestä. Yhtäältä ymmärrän sen: Olavi on toiminut pitkään pappina, hänet tunnetaan eikä tuomiokapitulillakaan ole ollut huomauttamista itse peruspapin työn osalta. Toisaalta en pidä viisaana kirkosta eroamista. Pettymys voi olla kohdistettu tuomiokapituliin, mutta osuu tosiasiassa vain ja ainoastaan Konneveden seurakuntaan. Kirkkoherra joutuu vastaamaan myös seurakunnan hallinnosta ja jokaisen järkevän ihmisen on pakko myöntää, että tässä oli ollut kiistattomasti vakavia ongelmia vuosien ajan. Ette kai voi hyväksyä sitä, että seurakunnassa toimitaan kirkkolainsäädännön vastaisesti? Jos hyväksytte sen rikkomisen yhdessä asiassa, miksi ette sitten missä tahansa muissakin asioissa?

Tuomiokapitulin päätös on syntynyt raskaalla mielellä. Se on kuitenkin tehty tarkan selvityksen jälkeen, Olavi Virtasen kuulemisen jälkeen, pitkällisen harkinnan perusteella, tosiasioihin perustuen ja yksimielisesti. Seison sen takana, myös tänään, teidän edessänne.

Seurakuntavaalit ja vuosi 2019

Syksyllä 2018 järjestettyjen vaalien seurauksena Pro-Konnevesi-vaaliliitto sai ison osan luottamushenkilöiden paikoista. Tämä on mahdollista niin kunta- kuin seurakuntademokratiassa. Näin se toimii. Vaalivoittajienkin kannattaa kysyä, mihin käytämme meille annettua luottamusta: seurakunnan rakentamiseen vai ”vastustajien” nitistämiseen? Sovun vai koston etsimiseen?

Kuluvan vuoden aikana Konneveden seurakunnassa on tehty yhteensä viisi erillistä ja toisistaan riippumatonta selvitystä. Lisäksi tuomiokapitulille on tehty useita kanteluita. Määrät ovat poikkeuksellisia ja kertovat omaa kieltään tilanteen vakavuudesta.

Huhtikuussa 2019 hallintojohtaja Timo Korhonen teki selvityksen vuosina 2011-2016 vt. seurakuntasihteerin tehtävää hoitaneelle maksetuista palkoista. Selvityksen mukaan vt. seurakuntasihteerille maksettiin tuona aikana kokopäivätyön mukaista palkkaa, vaikka hän hoiti osa-aikaista (80 %) virkaa. Neljän päivän työstä maksettiin viiden päivän palkka. Rahassa mitattuna ylimääräinen palkkasumma on noilta vuosilta noin 33 000 euroa. Saman selvityksen mukaan palkkauksia tehdessä on rikottu useita esteellisyyssäädöksiä. Kirkkoherra Olavi Virtanen oli osallistunut puolisoaan koskevaan päätöksentekoon eri tavoin ainakin kuusi kertaa, vt. seurakuntasihteeri ainakin kolmesti itseään koskevaan päätöksentekoon puheoikeudella. Konneveden kirkkoneuvoston kapituille lähettämässä vastauksessa Korhosen selvitys myönnetään oikeaksi.[11]

Neljässä muussa asiakirjassa selvitetään erityisesti työilmapiiriä ja hallinnon toimivuutta. Nämä itsenäiset ja toisistaan riippumattomat selvitykset antavat hyvin samansuuntaisen kuvan: 1) Yhtäältä työyhteisö toimii sisäisesti hyvin, vt. kirkkoherrojen Juho Hintikka ja kesäkuusta alkaen Raimo Jalkanen ovat onnistuneet esimiehinä erinomaisesti. 2) Toisaalta työntekijät kokevat, että osa uusista luottamushenkilöistä käyttäytyy epäasiallisesti, vaikeuttaa seurakunnan päätöksentekoa ja pyrkii savustamaan ulos varsinkin hallinnossa toimivia työntekijöitä. Erityisen painostuksen kohteena ovat kuluvan vuoden aikana olleet molemmat vt. kirkkoherrat sekä hallintosihteeri.

Huhtikuussa 2019 kaksi vuotta työntekijöiden konsulttina toiminut työyhteisökehittäjä Antti Kokkonen antoi raportin työilmapiiristä. Siinä hän toteaa, että työyhteisö toimii hyvin, mutta että ”osan luottamushenkilöistä koettiin käyttäytyvän epäasiallisesti erityisesti vt. kirkkoherraa ja hallintosihteeriä, mutta myös muita työntekijöitä kohtaan.” Kokkonen toteaa: ”Pidän tilannetta niin vakavana, että suosittelen tuomiokapitulia selvittämään, ylittyvätkö kirkkohallituksen hallintoon liittyvät puuttumiskynnykset Konneveden seurakunnan tapauksessa.”[12]

Kesäkuussa 2019 Aluehallintovirasto teki työsuojelutarkastuksen Konneveden seurakunnassa. Tämäkin valvontaviranomaisen raportti antoi vastaavan tuloksen: työyhteisö toimii, sen sijaan työntekijät kokevat, että osa luottamushenkilöistä käyttäytyy epäasiallisesti työntekijöitä kohtaan.[13]

Syyskuussa 2019 valmistui työterveyshuollon laatima suunnattu työpaikkaselvitys Konneveden seurakunnasta. Se perustui seurakunnan omaan pyyntöön ja sen laati Terveystalo Oy:n työterveyspsykologi ja työterveyshoitaja.[14] Tämä työpaikkaselvitys voi sisältää tietoja, jotka ovat julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä, siksi en siteeraa sitä tässä suoraan. Sen antama kuva kuitenkin sopii erittäin hyvin yhteen kaikkien edellä mainittujen selvityksen kanssa.

Viides ja tuorein tänä vuonna tehty selvitys oli hallinnon ja talouden tarkastus Konneveden seurakunnassa. Lopuksi tarkastelemme sitä.

Hallinnon ja talouden tarkastus 2019

Hallinnon ja talouden tarkastuksen taustalla oli vt. kirkkoherra Raimo Jalkasen esittämä pyyntö sen jälkeen, kun hän oli havainnut, että metsätulojen romahtaessa ensi vuonna noin 100 000 eurolla seurakunnan talous on nopeasti kriisiytymässä. Siksi määräsin 12.9.2019 Kirkkojärjestyksen 18 luvun 4-5 §:issä mainitun talouden ja hallinnon tarkastuksen.[15]

Tarkastajina toimivat lakimiesasessori Sari Anetjärvi Espoosta ja hallintojohtaja Timo Korhonen Kuopiosta. He suorittivat tarkastuksen itsenäisesti seurakunnassa asiakirjojen, sähköpostien ja haastattelujen pohjalta. Seuraavaksi luen tärkeimmät otteet raportista. Raportin mukaan hallinto toimii, toisaalta kuluvan vuoden aikana on ilmennyt myös vakavia ongelmia:

”Nykytilanteen taustalla näyttävät olevan aiemman kirkkoherran Olavi Virtasen aikana syntyneet ja ainakin osin hänen toiminnastaan johtuneet vaikeat yhteistyöongelmat ja luottamuspula seurakunnassa. Henkilöstö on vaihtunut poikkeuksellisen paljon, erityisesti talouspäälliköt, joita ennen nykyistä hallintosihteeriä on 2010-luvulla ollut neljä. Viimeisin talouspäällikkö irtisanoutui seurakunnan palveluksesta ilmaisten syyksi kokeensa tulleensa epäasiallisesti kohdelluksi kirkkoherran[16] ja joidenkin luottamushenkilöiden taholta. Hänen vielä ollessaan virassa ja sen jälkeen on ollut monenlaisia selkkauksia niin kirkkoneuvoston kuin viranhaltijoiden toiminnassa. Edellinen kirkkoherran avoimen viran hoitaja[17] ei halunnut jatkaa tehtävässään.

Kirkkoherra Virtasen irtisanomisen jälkeen seurakunta ja sen luottamushenkilöt ovat selkeästi jakautuneet kahtia: Virtasen kannattajiin ja muihin. Seurakunnan toimintakulttuuria leimaa epäluottamus, mikä näkyy erityisesti hallintoelinten sisäisessä toiminnassa sekä joidenkin luottamushenkilöiden suhteessa vt. kirkkoherraan ja hallintosihteeriin.

Epäluottamus ja osan luottamushenkilöistä ilmeinen pyrkimys tukea irtisanottua kirkkoherraa ja horjuttaa vt. kirkkoherrana toimivan asemaa on johtanut tilanteeseen, jossa hallintoelinten ja operatiivisen päätösvallan rajat ovat vahvasti hämärtyneet, ja niiden välille on syntynyt vastakkainasettelu. Tämä on puolestaan johtanut pitkäjänteisen talouden ja hallinnon johtamisen ja suunnittelun puutteeseen. Lähtökohtaisen tilanteen pitäisi olla se, että kirkkoherra valmistelee ja esittelee päätöksiä ja myös tuo päätöksiä varten tarvittavan tiedon hallintoelimille. Vt. kirkkoherran esittelyjä, päätösesityksiä ja toimintaa on jatkuvasti hyvin voimakkaasti kyseenalaistettu. Kärjistynyt tilanne on johtanut hallintoelinten päätöksentekokyvyn vähenemiseen. Päätöksiä ei saada tehtyä ja suuresta osasta päätöksistä seuraa oikaisuvaatimuksia ja kanteluja. Erityisen paljon vt. kirkkoherran työtä on hankaloittanut yhden luottamushenkilön, irtisanotun kirkkoherran oikeudellisena avustajana toimivan Seppo Vaittisen toiminta. Hänen jatkuvat selvityspyyntönsä ja valituksensa kirkkoneuvoston työskentelyssä vaikuttavat tarkoitukselliselta vt. kirkkoherraan kohdistuvalta painostukselta.”

Seppo Vaittinen teki keväällä 2019 silloiselle vt. kirkkoherralle jatkuvasti aiemman kirkkoneuvoston jo lainvoiman saaneita päätöksiä koskevia selvityspyyntöjä, joilla ei näytä olevan mitään järkevää yhteyttä seurakunnan toimintaan. Vt. kirkkoherran esimiehenä pidin näitä selvityspyyntöjä kuormittavina, kohtuuttomina ja täysin joutavina. Myöhemmin keväällä 2019 Vaittinen teki vt. kirkkoherrasta kolme eri kantelua, joissa tätä syytettiin tehtävien laiminlyönnistä. Niissä ilmenevät sanamuodot sopivat yhteen sen kanssa, että Vaittinen pyrki painostamaan Hintikkaa eroamaan.[18] Ja niin tapahtui. Hintikka ilmoitti, ettei enää ole käytettävissä viransijaiseksi (K24 8.5.2019). Tuomiokapituli tutki (21.11.2019) Vaittisen kantelut ja totesi ne kaikki aiheettomiksi.

Tarkastajien mukaan painostusta on kohdistunut myös hallintosihteeriin. Raportissa todetaan:

”Pieni työyhteisö ei vaikuta olevan ongelmainen eikä sen sisällä koeta epäasiallista kohtelua. Johdon vaihtuminen, ongelmat seurakunnan päätöksenteossa ja yleinen epäluottamuksen ilmapiiri huonontavat henkilöstön hyvinvointia. Välttämätöntä olisi saada työyhteisöön työrauha. Hallintosihteeriin on kohdistunut selkeää epäasiallista kohtelua luottamushenkilöiden taholta. Tämä vaikuttaa liittyvän pyrkimykseen osoittaa edellisen kirkkoneuvoston tekemä päätös talouspäällikön viran lakkauttamisesta virheelliseksi ja saada hallintosihteeri jättämään tehtävänsä.”

Näiltä osin lausunto vastaa täysin sitä käsitystä, jonka myös minulle on syntynyt tämän vuoden tilanteesta. Se myös sopii hyvin yhteen neljän muun tänä vuonna tehdyn selvityksen kanssa. Arvelen, että jokaisen mielessä herää väistämättä ainakin seuraavia kysymyksiä:

  1. Miksi pyrkimykset painostaa työntekijöitä jättämään tehtävänsä kohdistuvat juuri vt. kirkkoherraan ja hallintosihteeriin, siis käytännössä niihin tehtäviin, joita aiemmin hoitivat Olavi ja Riitta Virtanen?[19]
  2. Kuka tai ketkä ovat tällaisen painostukseksi koetun toiminnan takana?
  3. Miten te muut kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenet suhtaudutte tällaiseen toimintaan?
  4. Kun myös luottamushenkilöt toimivat virkavastuulla ja heihin sovelletaan Rikoslain 40 luvussa mainittuja virkarikoksia koskevia säännöksiä, missä vaiheessa ylittyy kynnys rikosilmoituksen tekemiselle yksittäisten luottamushenkilöiden tai jopa koko kirkkoneuvoston osalta?

Edelliset ongelmat ovat osittain yhteydessä siihen, että myös Konneveden seurakunnan talous on nopeasti kriisiytymässä. Tarkastajien mukaan vuosina 2015-2017 talouden kehitys on ollut kohtalaisen positiivista. Vuonna 2018 talouden kehityksen suunta näyttää kääntyneen. Vuodesta 2019 lähtien tulos tulee olemaan alijäämäinen. Tämän vuoden osalta tilannetta saattaa helpottaa jonkin verran korvauksien saaminen Rautalammin metsätilan suojelualueesta.

Tilanne on kuitenkin dramaattisesti muuttumassa, koska metsä- ja verotuotot laskevat nopeasti. Aikaisempina vuosina metsätuotot ovat olleet parhaimmillaan lähes 200 000 euroa vuodessa. Vuosina 2020-23 metsätalouden nettotuloksi on arvioitu vain 20 000. Myös verotulot tulevat pienenemään ensi vuonna noin 9,5 % eli noin 47 000 eurolla.

Samalla toimintakulut näyttävät kasvavan 63 000 eurolla eli noin 10 %, mikäli leikkauksia ei tehdä. Vuosikate näyttää olevan vuosina 2020-2023 miinuksella yhteensä 739 000 euroa. Alijäämää näyttää kertyvän samana aikana 917 000 euroa, siis lähes miljoona euroa. Jokainen ymmärtää, että se on paljon, jos vuosittainen verotulo on näinä vuosina 445 000. Lisäksi seurakunnan kiinteistöjä varten tarvitaan seuraavan 10 vuoden aikana noin 1,5 miljoonan peruskorjausinvestoinnit. Tarkastajien mukaan Konneveden seurakunta pystyy vielä vuonna 2020 kattamaan käyttötalousmenonsa, mutta vuonna 2021 maksuvalmius on ongelmissa ilman voimakkaita sopeuttamistoimia.

Yhteenvetona tarkastajat toteavat seuraavaa:

”Konneveden seurakunnan erittäin suuret ristiriidat ovat johtaneet päätöksentekokyvyn voimakkaaseen vähenemiseen. Hallintoelinten/luottamushenkilöiden ja operatiivisen päätösvallan hämärtyneet rajat ovat johtaneet pitkäjänteisen hallinnon ja talouden sekä myös toiminnan suunnittelun ja johtamisen puutteeseen sekä seurakunnan julkisuuskuvan muuttumiseen kielteisemmäksi. Hallinnon ja talouden asiantuntemusta joko on liian vähän tai sitä ei pystytä hyödyntämään.

Seurakunnan talouden perusta pettää verotulojen ja toimintatulojen – lähinnä metsätulojen – laskiessa. Toimintakulut jatkavat kasvuaan, koska seurakunnassa ei pystytä tekemään tarvittavia talouden tasapainottamispäätöksiä. Myöskään päätöksiä heikkokuntoisten kiinteistöjen realisoinnista ja jäljelle jäävien kiinteistöjen peruskorjaamisesta ja investointien laittamisesta kiireellisyysjärjestykseen ei nykytilassa pystytä tekemään.

Henkilöstökuluja ei ole mahdollista karsia, koska itsenäisen seurakunnan toimintaa, hallintoa ja taloutta ei ole mahdollista hoitaa nykyistä pienemmällä henkilökunnalla. Seurakunnallisen toiminnan näkökulmasta Konneveden seurakunta on ns. yksisarjaisena seurakuntana hyvin haavoittuva. Seurakunnassa on vain viisi vakinaista työntekijää. Loma-aikoina ja esim. pitkien sairauslomien aikana seurakunnan toiminta, hallinto ja taloudenhoito ovat hyvin haavoittuvia.

Konneveden seurakunnan toiminnan jatkaminen itsenäisenä seurakuntana ei vaikuta realistiselta eikä perustellulta. Seurakunnan liittämistä johonkin suurempaan seurakuntaan olisi syytä vakavasti harkita. Tämä ratkaisisi todennäköisesti monelta osin seurakunnan taloudessa ja hallinnossa olevat ongelmat.”

Minun on rehellisesti todettava, että vaikka raportti on hyvin tuore (5.11.2019), sen jälkeen hallinnossa on tapahtunut myös hyvää kehitystä. Tästä suuri ansio kuuluu vt. kirkkoherra Raimo Jalkasen taitavalle, sovittelevalle ja väsymättömälle ponnistelulle asioiden korjaamiseksi. Siksi tuomiokapituli antoi Jalkaselle virkamääräyksen huhtikuun 2020 loppuun saakka.

Talouden tunnusluvut kuitenkin pysyvät. Ja ne ovat karut. Siksi seurakunnan kannattaa käynnistää heti vuoden alussa neuvottelut Lapuan piispan ja tuomiokapitulin kanssa seurakunnan tulevaisuudesta.

Kiitän jokaista seurakuntalaista, joka on kantanut ja kannatellut seurakuntaa näinä vuosina toimillaan ja rukouksillaan. Tiedän, että teitä on monia. Juuri nyt seurakunta tarvitsee juuri teitä. Vanhan totuuden mukaan sillä, joka haluaa pitää Jumalan isänä, täytyy olla seurakunta äitinä (Cyprianus). Jos vanha äitisi sairastuu, kärsii ja tarvitsee tukea, jätkätkö hänet kylmästi yksin vai autatko häntä?

Kiitän seurakunnan työntekijöitä: olette osoittaneet valtavaa sitoutumista Konneveden seurakuntaan, seurakuntalaisiin ja ennen kaikkea evankeliumin työhön. Erityisesti ajattelen Juho Hintikkaa, joka suostui nopeasti uudessa tilanteessa tuomiokapitulin (huom!) määräämäksi kirkkoherran viransijaiseksi. Hän oli se, joka vakautti seurakunnan hankalassa tilanteessa. Kiitän myös sydämellisesti Raimo Jalkasta, joka astui kesäkuussa 2019 reservistä takaisin palvelukseen. Hän osaa kuunnella, hän toimii oikeudenmukaisesti ja lainmukaisesti. Hänestä heijastuu syvä rakkaus seurakuntaa ja sen jäseniä kohtaan, hän tahtoo teidän parastanne, hän on todellinen sielujen paimen.

Rakkaat Konneveden seurakuntalaiset, meillä on ollut omat, myös kivuliaat vaiheemme. Tiedän, että jotkut piispan tai kapitulin päätökset ovat voineet tuntua yllättäviltä tai ikäviltä. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi olisi pitänyt toimia toisin. Katson, että tuomiokapituli on hoitanut valvontatehtäväänsä oikein ja velvollisuuksiensa mukaisesti.

Joku voisi kuvitella, että olen helpottunut, kun Konneveden seurakunta siirtyy pois. Se ei pidä paikkaansa. Kipujen kautta Konnevedestä on tullut tuttu ja rakaskin. Tunnen kummallista haikeutta siitä, että se siirtyy pois. Uskon ja tiedän kuitenkin, että seurakunta saa uuden hyvän kodin Lapuan hiippakunnasta. Siksi lausun Apostolien tekojen sanoin:

”Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun” (Ap.t. 20:28;32).

 

Konnevedellä 8.12.2019

 

Jari Jolkkonen

Kuopion hiippakunnan piispa

 

[1] ”Yhtenäisyyden palauttamiseksi seurakunta tarvitsee ulkopuolista pitkäjännitteistä apua, jotta syntyisi yhteinen näky seurakunnan tehtävästä ja tulevaisuudesta.” Piispantarkastuksen pöytäkirja 18-20.9.2009. Lähemmin tuomiokapitulin istunnon 8.2.2019 Pöytäkirjanote 35 § (Olavi Virtasen irtisanominen, diaarinumero DKUO/576/01.01.03/2017).

[2] ”Kuormituksen koettiin liittyvän mm. työtehtäviin liittyvän keskustelun riittämättömyyteen, esimiehen tuen ja avun puutteeseen, kuulluksi tulemisen puute omaa työtä koskevissa asioissa ja muutoksissa sekä häirintään ja epäasialliseen kohteluun.” Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirastoon työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomus (11/9278) Konneveden seurakunnassa 28.2.2011.

[3] Vuoden 2011-2013 välisenä aikana irtisanoutuivat 20 vuotta seurakunnan palveluksessa toiminut talouspäällikkö, nuorisotyönohjaaja, kanttori, diakoni, toimistotyöntekijä, vt. diakoni ja vt. talouspäällikkö. Osa-aikaisena lähetyssihteerinä toiminut lähetyssihteeri oli irtisanoutunut aiemmin maaliskuussa 2009.

[4] Tarkastuskertomuksessa vaadittiin seurakunnalta selvitystä mm. siitä, aikooko se selvittää sairauspoissaolojen ja lukuisten irtisanomisten syistä ja mihin toimiin se ryhtyy työyhteisön tilan ja työntekijöiden hyvinvoinnin seuraamiseksi. Se antoi myös erilaisia kehotuksia ja toimintaohjeita tilanteen korjaamiseksi. Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirastoon työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomus (13/1560) Konneveden seurakunnassa 13.6.2013.

[5] Keskustelumuistio 19.6.2013 klo 10-12 (piispa Jari Jolkkonen, kirkkoherra Olavi Virtanen, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen). Neuvottelussa sovittiin mm., että seurakunta tekee selvityksen entisille työntekijöille irtisanomiseen johtaneista syistä, selvittää kirkkoneuvostolle sen vastuuta työhyvinvointia koskevissa kysymyksissä ja pyrkii täyttämään lukuisat viransijaisuudet vakinaisilla ja pätevillä työtekijöillä. Lisäksi sovittiin, että kirkkoherra käy vuosittain kehityskeskustelut työntekijöiden kanssa ja että kirkkoherra ja luottamushenkilöt pyrkivät vahvistamaan avoimen keskustelun ilmapiiriä. Samalla sovittiin, että kirkkoherra vie muistion kirkkoneuvostolle.

[6] Yhtenä näistä oli se, että seurakunnan työntekijöiden toimenkuvia tarkastetaan. Pienessä seurakunnassa ei tarvita kolmea hallinnon työntekijää, painopistettä olisi suunnattava hengelliseen työhön. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole annettu kirkkoherralle lupaa tai kehotettu häntä muuttamaan työntekijöiden toimenkuvia omavaltaisesti ja vastoin säädöksiä. Tämä käy helposti ilmi päätöslausunnosta: ”On hyvä tarkastaa toimenkuvia niin, että painopistettä siirretään toimistotyöstä ja tukitehtävistä seurakunnan hengelliseen työhön. Tämän kokoisessa seurakunnassa pidän riittävänä, että talouspäällikkö ja seurakuntasihteeri hoitavat kirkkoherranvirastoa, mutta keskittyvät julistus-, kasvatus- ja diakoniatyöhön […] Pidän hyvänä toimenkuvien kehittämistä niin, että toimistosihteerin työstä yhä suurempi osuus ohjataan nuorisotyöhön” [toimistosihteeri opiskeli tuolloin nuorisotyönohjaajaksi]. Lisäksi suositeltiin, että kirkkoneuvoston ohjesääntöön ”lisätään delegointisäännös, joka oikeuttaa neuvoston ottamaan palvelussuhteeseen viranhaltijoita ja työntekijöitä.” Missään ei kehoteta kirkkoherraa suorittamaan rekrytointeja tai päättämään toimenkuvista vastoin säädöksiä.

[7] ”On kiistatonta, että kirkkoherran ja luottamushenkilöiden enemmistön välillä vallitsee luottamuspula, joka vaikeuttaa vakavasti sekä seurakunnan strategista että operatiivista johtamista. Jos yhteistyökykyä ei voida palauttaa, seurakunnan toiminta tulee lamaantumaan. Tällöin aiheutetaan korjaamatonta vahinkoa Konneveden seurakunnalle ja sen palvelemille ihmisille […] Tämän tähden kaikki voitava on tehtävä sovun ja työyhteyden palauttamiseksi. Vaikka kysymyksessä ei ole työyhteisön palkatun henkilöstön keskeinen ongelma, lääninrovasti ja lakimiesasessori päätyivät suosittamaan seurakunnalle työyhteisökonsultin ohjaamaa työyhteisösovittelua kirkkoherran ja kirkkoneuvoston työskentelyyn osallistuvien henkilöiden kesken. Koska sekä läsnäoleva seurakunnan luottamushenkilö- että

virkamiesjohto hyväksyivät ehdotuksen, lääninrovasti esittää työyhteisösovittelua piispan päätettäväksi.”

[8] Konneveden seurakunnan talouspäällikön johtosäännön mukaan talouspäällikön virkaan ottamisesta päättää kirkkovaltuusto. Valtuustolle asiat valmistelee kirkkoneuvosto. Asiassa ei voida vedota myöskään kiireeseen, koska talouspäällikkö ei ole pakollinen virka. Konneveden seurakunta on toiminut nyt kaksi vuotta ilman talouspäällikköä.

[9] Tapahtumat on dokumentoitu tuomiokapitulin 8.2.2017 irtisanomispäätöksessä, joka on julkinen ja löytyy verkosta.

[10] Aiemmin Olavi Virtanen ja tämän asiamies Seppo Vaittinen pyrkivät esittämään julkisuudessa, että irtisanominen liittyisi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, tarkemmin sanoen siihen, että Virtanen ilmoitti julkisuudessa olevansa valmis vihkimään avioliittoon kirkollisesti samaa sukupuolta olevia kihlapareja. Lakimiesasessori Riikka Ryökäs torjui väitteet Ylelle 9.2.2018 antamassaan haastattelussa toteamalla, että väite ”ei missään nimessä pidä paikkaansa”. Ryökäksen mukaan päätöksen taustalla olivat pelkästään kirkkoherran viranhoitoon liittyvät ongelmat. Hän muistutti, että Virtanen säilyttää pappisvirkansa eli oikeuden papin tehtävien hoitamiseen, mutta että tämä ei voi enää hoitaa Konneveden seurakunnan kirkkoherran virkaa, sillä kirkkoherra ”ei kykene demokraattisen päätöksenteon edellyttämään yhteistyöhön kirkkoneuvoston kanssa”. Ennen irtisanomispäätöstä totesin Iltalehdelle 23.11.2017 antamassani haastattelussa, että irtisanomiset syyt liittyvät vakaviin ja pitkäaikaisiin ongelmiin seurakunnan johtamisessa eikä niillä ole mitään yhteyttä kirkkoherran julkisesti esittämiin näkemyksiin seksuaalivähemmistöistä: ”Ongelmat eivät ratkea sillä, että pyritään harhauttamaan keskustelu sivuraiteille.” Myöhemmin Virtanen ja Vaittinen luopuivat tästä väitteestä eivätkä he enää vetoa siihen keväällä 2018 hallinto-oikeudelle irtisanomisensa johdosta tekemässään valituksessa.

[11] Kirkkoneuvoston 22.10.2019 tuomiokapitulille antamassa vastauksessa Korhosen selvityksestä todetaan: ”Selvitys on todettu oikeaksi.” Samalla neuvosto totesi, että koska palkkasaatavien takaisinperintäoikeus vanhenee kolmessa vuodessa ja olisi työlästä selvittää tarkemmin vastuuvelvollisia, se toivoo, että asia jätettäisiin laajempien selvitysten ja takaisin perinnän osalta raukeamaan.

[12] Työyhteisökehittäjä Antti Kokkonen: Konneveden seurakunnan työyhteisön työhyvinvoinnin tilan arviointia (päivätty 5.4.2019).

[13] Tarkastaja Anne Helolahti: Työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomus 2019/9768 Konneveden seurakunnassa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Työsuojelun vastuualue (4.6.2019).

[14] Työterveyspsykologi Heidi Jetsu & työterveyshoitaja Kirsi Tuominen: Suunnattu työpaikkaselvitysraportti. Konneveden seurakunta (24.9.2019).

[15] Tarkastuksessa tuli kiinnittää huomio seuraaviin asioihin: 1) seurakunnan talouden näkymät nyt ja tästä eteenpäin, 2) hallinnon toimivuus kuluneen valtuustokauden aikana sekä 3) henkilöstöpolitiikka ja työsuojelu kuluneen valtuustokauden aikana. Lisäksi tarkastuksena aikana ”voidaan KJ 18. luvun 5 §:n nojalla arvioida yksittäisten luottamushenkilöiden toimintaa”. Samalla tuli selvittää työntekijöiden kuormittumista ja häirinnän kokemusta. Takarajaksi lausunnolle annettiin 13.11.2019. Lausunto on annettu 5.11.2019.

[16] Tässä raportti tarkoittaa Olavi Virtasta.

[17] Tässä raportti tarkoittaa Juho Hintikkaa.

[18] Kantelussaan Vaittinen totesi muun muassa seuraavaa: ”Kanttoriasian hoitamattomuuden selvittyä vasta kirkkoneuvoston kokouksessa kirkkoneuvoston kokouksessa 15.2.2019 kysyin Juho Hintikalta, onko hänellä työpaineiden aiheuttamaa uupumusta tai masennusta, koska asiat jäävät pitkäaikaisestikin hoitamatta ja ehdotin kääntymistä lääkärin puoleen mahdollisen työuupumuksen / masennuksen vuoksi. Juho Hintikka ei halunnut vastata. Käsitykseni mukaan Hintikka on ollut kovan painostuksen kohteena ns. Vanhan Liiton toimesta ja nuori mies on joutunut heidän vallankäyttönsä välineeksi ja siinä uupunut ja/tai masentunut. Tästä kantelusta ilmenevän vt. kirkkoherra Juho Hintikan virkavelvollisuuksien vastaisen menettelynsä perusteella pyydän, että Kuopion tuomiokapituli ei jatka Juho Hintikan sijaisuutta Konneveden seurakunnan vt.  kirkkoherrana ja että Kuopion tuomiokapitulin ryhtyy asianmukaisiin toimiin ja tekee päätöksensä tästä kantelusta Juho Hintikan laiminlyönneistä ja virheellisestä tavasta toimia.”

[19] Riitta Virtanen hoiti vuosien 2011-2016 välisenä aikana vt. seurakuntasihteerin tehtäviä. Vuonna 2018 seurakunta perusti hallintosihteerin viran, johon yhdistettiin seurakuntasihteerin ja talouspäällikön tehtäviä.