Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat

Minulla on 11 virkavuoden aikana käynyt kerran niin, että virkamatkalla puhelimen akkulaturi on jäänyt kotiin ja kännykän akku tyhjentynyt yön aikana. Se yö oli 23.9.2018. Se oli juuri se yö, jolloin Kiihtelysvaaran kirkko poltettiin. Tulen aina kantamaan syyllisyyttä siitä, etten voinut vastata kymmeniin aamuöisiin puheluihin, vaikka ei se arvokasta kirkkoa olisi pelastanut.

Kiihtelysvaaran kirkko rakennettiin 1770, siis jo esikörttiläisenä aikana. Se oli koko alueen majakka sekä silmämaisemassa että sielunmaisemassa. Tuolloin seurakunnassa palvellut Jukka Erkkilä kuvaa lehtihaastattelussa: ”Kirkolla oli aivan sanomattoman suuri merkitys kyläläisille. Täällä on paljon ihmisiä, jotka asuvat jo monennessa sukupolvessa täällä. Kirkko oli monen rippikirkko, vihkikirkko, omien vanhempien ja omien esivanhempien kirkko. Kirkko oli näkyvä maamerkki, eikä täällä voinut liikkua ilman, että kirkko tuossa vaaran laella kohoaa. Ei sitä silmäkään usko todeksi, että siinä kohdalla ei ole enää mitään.”

Yksi seurakuntalainen kuljetettiin sydänoireiden takia ambulanssilla keskussairaalaan. Tutkimusten jälkeen hän sai diagnoosiksi ”särkyneen sydämen syndrooman”. Pian kyläläiset kuitenkin järjestivät keräyksen, joka on yhdistänyt ja auttanut käsittelemään traumaa.

Haluan kertoa teille parilla kuvalla Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnitelmasta. Suunnitelma on järkevä ja maltillinen, ei ylimitoitettu. Tavoitteena on kaunis puusta tehty ristikirkko, joka kunnioittaa vanhaa ja on samalla moderni. Tavoitteena on monitoimikirkko, joka yhdistää seurakuntalaisia pyhänä ja arkena ja tarjoaa työhuoneen muutamalle työntekijälle. Monitoimikirkkoon kirkolliskokouskin kehotti seurakuntia tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä 2018. Näin myös säästetään kiinteistökuluja.

Myös taloudellisesti hanke on vastuullinen. Alkuperäinen suunnitelma oli 4,5 miljoonaa, mutta Ukrainan sodan aiheuttama kustannusten nousu on nostanut sen 5,5 miljoonaan. Summa on silti yhä maltillinen.

Kuten jo arvaatte. Toivon, että kirkolliskokous päättää myöntää Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamiseksi kirkkohallituksen alkuperäisen esityksen mukaisesti 500 000 euroa. Miksi?

Ensiksi, kyse ei ole mistä tahansa uuden kirkon rakentamisesta. Kiihtelysvaaran kirkko ja Vaara-Karjalan seurakunta joutuivat tuhopolton, siis rikoksen uhriksi. Olen ihaillut seurakuntalaisia siitä, että vaikka tuhopolttaja oli oman kylän mies, seurakunnassa ei syntynyt yleistä lynkkausmielialaa. Vuosien ajan ihmiset oli lähetetty messusta arkeen lähettämisen sanoilla: ”Älkää vastatko pahaan pahalla”. Sana on vaikuttanut. Tässä istunnossa ei ole kysymys vain euroista, vaan solidaarisuudesta: miten kirkolliskokous vastaa tuhopolttoon, siis rikokseen. ”Kantakaa toistenne taakkoja.”

Toiseksi, seurakuntalaiset ovat keränneet vapaaehtoisia lahjoituksia urhoollisesti ja huikeaa mielikuvitusta käyttäen. Tiedän tämän kirkkokeräyksen suojelijana. Suurin yksityinen lahjoitus oli 150 000 euroa, vielä enemmän tuli pienen pienistä leskenrovoista. Yksi neuloi myyntiin villapaitoja, toinen antoi osakkeensa. Kansalaiskeräys tuotti 700 000. Se oli suuri menestys. Me toimimme siinä uskossa, että tulee aika, jolloin kirkolliskokouksessa tästä aktiivisuudesta palkitaan. Mutta nyt tätä talkoohenkeä ollaan kääntämässä kerääjiä ja lahjoittajia vastaan.

Kolmanneksi, uusi kirkko on haluttu tehdä monitoimikirkoksi, joka yhdistää ja palvelee seurakuntalaisia pyhänä ja arkena. Siitä tulee koko kirkkopiirin ainoa tila, siihen keskitetään kaikki. Juuri tätä kirkolliskokous ja myös talousvaliokunta on itse edellyttänyt. Uusi kirkkotila on jakamaton kokonaisuus. Nyt tukea ehdotetaan annettavaksi vain kirkkosalin neliöitä varten, mutta ei henkilökunnan työhuoneita eikä keittiöneliöitä varten. Eikö tällainen kirkolliskokous toimisi kamreerihenkisesti ja omia päätöksiä vastaan?

Neljänneksi, talousvaliokunnan mietinnössä käytetään kirkkohallituksen esittämän tuen pienentämiseksi erilaisia perustelulinjoja, jotka vaikuttavat ristiriitaisilta. Yhtäältä viitataan siihen, että halutaan soveltaa yleisiä periaatteita, jotka nousevat aiemmista vastaavista tapauksista – viimeksi kirkolliskokous myönsi tuhopoltetulle Ylivieskan kirkolle lopulta miljoona euroa kahden miljoonan anotun sijasta. Toisaalta tuossa vuoden 2019 mietinnössä vedotaan tilannekohtaisuuteen, kun sanotaan: ”Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan tämän kaltaisissa tilanteissa avustuksen suuruuden määrittelemisen on perustuttava tilannekohtaiseen kokonaisarvioon.” Välillä siis viitataan yleisiin periaatteisiin, välillä taas tilannekohtaiseen ad hoc -harkintaan. Näitä perustelulinjoja ei voi soveltaa yhtä aikaa. Varmistin asian esittelijältä, että kirkkohallituksen esityksessä oli päädytty puolen miljoonan tukisummaan nimenomaan Ylivieskan esimerkin pohjalta.

Olen kuullut huhuja, että Vaara-Karjalan seurakunta ja Joensuun seurakuntayhtymä olisivat varakkaita. Kunpa olisivatkin. Mutta se ei pidä paikkaansa. Ennen tuhopolttoa seurakuntayhtymä kunnosti seurakuntatalon, ja kun uusi monitoimikirkko (!) on valmis, seurakuntatalosta tietenkin luovutaan. Kun myyminen on tuolla alueella vaikeaa, seurakuntayhtymän hallintojohtajan mukaan joudutaan tekemään 650 000 euron alaskirjaus. Raha on aina pois jostakin, jopa Joensuussa.

Kirkon keskusrahaston kokonaisuus on noin 44 miljoonaa euroa. Hieman särähtää korvaan talousvaliokunnan mietinnössä oleva kirkkohallituksen esityksen muotoilu. ”Vuoden 2024 talousarvio on 475 074 euroa alijäämäinen johtuen Kiihtelysvaaran kirkon rakentamiseen esitetystä avustuksesta.”

Arvoisat kirkolliskokouksen edustajat. Kirkon keskusrahaston talous on saatava terveeksi. Mutta miksi se pitäisi tehdä pienen Kiihtelysvaaran kylän asukkaiden kustannuksella?

Kiihtelysvaaran kirkon hanke vastuullinen, maltillinen ja järkevä. Toivon, että sille myönnettäisiin kirkkohallituksen esityksessä oleva 500 000 euron summa uuden kirkon rakentamiseksi tuhopoltetun kirkon tilalle.