Rakkaat seurakuntalaiset, hyvä kirkkoherra Risto, rakas työtoveri Kristuksessa,

Olemme kokoontuneet Mikkelinpäivän jumalanpalvelukseen kaikkivaltiaan ja armollisen Jumalan kasvojen eteen. Tässä jumalanpalveluksessa juhlimme myös uutta kirkkoherraa Risto Voutilaista. Asetamme hänet virkaan ja rukoilemme hänen viranhoidolleen Jumalan erityistä siunausta.

Päivän evankeliumi alkaa kysymyksellä: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Muistatteko, kuka esittää tämän kysymyksen? Se ei ole Jeesus. Se on hänen oppilaidensa kysymys. ”Kuka meistä on suurin”, on meille ihmisille tyypillinen. Meillä on kova tarve kilpailla suuruudessa ja arvottaa itseämme suhteessa toisiin.

Olen varma, että Jeesuksen vastaus tyrmäsi kaikkien kuulijoiden odotukset, kun hän vastasi: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”

Tuomiorovastia pidetään korkeana virkana. Hän on sekä kirkkoherra että tuomiokapitulin jäsen, sen varapuheenjohtaja. Risto Voutilaisen virka on englanniksi dean, siis dekaani. Tämä on muistuma keskiajalta, jolloin tuomiorovasti johti myös katedraalikoulua. Niistä kehittyi myöhemmin yliopistolaitos, myös Turussa ja Suomessa. Virkaan on yhä poikkeuksellisen korkeat kelpoisuusehdot. Kirkkolainsäätäjä pitää siis tuomiorovastin virkaa korkeana ja kasaa hänelle paljon vastuuta. Onko nyt jotenkin sopimatonta, että juuri tässä virkaanasettamisessa evankeliumitekstinä on kohta, jossa Jeesus asettaa joukon keskelle lapsen ja sanoo: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa”?

Hyvä Risto, minusta tämä evankeliumin sana sopii juuri sinun virkaanasettamiseesi. Sinä se olet sellainen pappi, joka et ole juossut urakehityksen perässä. Tähänkin viranhakuun lämpenit mukaan vasta toiselle kierrokselle. Ihmisten palveleminen on ollut sinulle tärkeintä. Olet palvellut 15 vuotta seurakuntapappina, siis papin perustyössä tässä seurakunnassa. Sen jälkeen toimit kahdeksan vuotta johtavana sairaalapappina, jossa työsi oli kuunnella sairastavien huolia ja kantaa heidän taakkojaan Jumalan eteen. Lopulta toimit Alavan seurakunnassa kappalaisena, jossa sinulla oli aivan erityinen työala: toimit lapsityön pappina.

Lapsityön pappi tekee kirjaimellisesti töitä lattiatasossa: istuu, leikkii, askartelee ja välillä konttailee lasten kanssa. Sellaisesta tehtävästä sinut valittiin korkeaan virkaan. Lasten keskeltä ja lattiatasosta. Se on erinomainen suositus tuomiorovastin tehtäviin. Lasten keskeltä ja lattiatasosta.

Eräs lapsityöntekijä muistelee tilannetta, jossa hän meni ensimmäistä kertaa pitämään perhekerhoa kanssasi.

”Kerhossa oli selkeä työnjako. Oli sovittu, että Risto pitää hartauden ja työpari vastaa muusta. Riston pitämä hartaus yllätti runsaudellaan. Esille oli kaivettu kaikki mahdollinen paimen teemaan liittyen ja vähän muutakin. Oli iso koulutaulu kertomassa hyvästä paimenesta ja seinällä vihreä kangas, jossa lampaiden kuvia. Oli eri kokoisia pehmolampaita lattialla, joita lapset saivat silitellä, ja Ristolla itselläänkin paimenen puku sauvoineen. Lisäksi Raamatun kertomusta havainnollistettiin lyijyjalkanukeilla. Sitten kaivettiin esille silkkihuivit, joita lapset saivat lasten virren aikana huiskutella. Ajattelin mielessäni, että olisi ehkä pienempikin virikemäärä voinut yhdellä kertaa riittää.”

”Vaan hartaushetken huipentuma oli vasta tulossa. Risto laittoi soitinlaatikon alttarin eteen. Jokainen lapsi sai käydä hakemassa juuri sen soittimen, minkä halusi. Risto kampesi itsensä pianon ääreen. Sitten alettiin laulamaan Riston ja lasten säestämänä Jumalan kämmenellä -laulua. Lapset soittivat rytmimunia, triangeleja ja kapuloita, yhdellä lapsista oli kehärumpu ja yksi tuuttasi täysillä nokkahuiluun. Äänentaso oli melkoinen, mutta lasten ilmeissä oli jotakin ikimuistoista. Lapset olivat innoissaan, suorastaan haltioissaan. Ja vanhemmat tyytyväisiä, että kerrankin lapsilleen ei tarvinnut sanoa ”hys”. Opin tuosta hetkestä ja Riston tavasta kohdata lapset jotain merkittävää. Tärkeintä on toisen ihmisen kuuleminen, näkeminen ja ennen kaikkea läsnäolo, tunnelma. En ihmettele, että tuota Neulamäen perhekerhoa lapset nimittivät Risto-papin kerhoksi.”

Tämä kertoo paljon sinusta. Haluat tehdä töitä kaikenlaisten ihmisten kanssa ja kaikkia palvellen. Haluat julistaa Jumalan sanaa ihmisiä kuunnellen. Eikä sinulta puutu rohkeutta heittäytyä.

Nyt tehtäväsi muuttuvat merkittävästi. Tuomiorovastin virassa vastuu lisääntyy. Joudut ottamaan vastuullesi koko seurakunnan kaitsemisen ja lisäksi vielä ison siivun hiippakunnan murheista. Varmaan joudut piispaakin kaitsemaan ja tuuraamaan.

Ole luottavainen. Jumala on sinut kutsunut pappisvirkaan.  Seurakunta on kutsunut sinut kirkkoherraksi. Sinä tunnet tuomiokapitulin ja me tunnemme sinut. Yhdessä selviämme. Jumalan avulla.

Sinä tiedät, miksi seurakunnassa täytyy olla kirkkoherra. Pidän kuitenkin tärkeänä sanoa sen ääneen koko seurakunnalle.

Kirkkoherra vastaa siitä, että seurakunta toteuttaa Jumalan antamaa hengellistä tehtäväänsä. Eli että täällä huolehditaan jumalanpalveluselämästä, kastetaan lapsia kristilliseen uskoon, kasvatetaan nuoria turvautumaan Jumalaan, että täällä huolehditaan apua tarvitsevista, lohdutetaan myötätuntoisesti murhehuoneeseen joutuneita ja tuetaan lähetystyötä.

Kirkkoherra toimii hengellisissä tehtävissä toimivien esimiehenä, johtaa puhetta neuvostossa ja valvoo seurakunnan toiminnan laillisuutta. Hän huolehtii siitä, että seurakunnan asioita hoidetaan Jumalan sanan ja kirkkomme järjestyksen mukaan; ei riidellen, vaan sovitellen, ei mielivaltaisesti, vaan yhteisen opin ja järjestyksen mukaan, ei omaa etua vaanien, vaan yhteistä hyvää etsien.

Kirkkoherra johtaa seurakunnan toimintaa, mutta viime kädessä seurakunnan asioiden hoito kuuluu koko seurakunnalle. Seurakunnan rakentaminen on teidän kaikkien yhteinen tehtävä, työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja kaikkien seurakuntalaisten.

Sitoutukaa rohkeasti Kristuksen evankeliumiin ja kirkon yhteiseen uskoon. Suhtautukaa toisiinne lempeästi ja myötätuntoisesti kuin oman perheen jäseniin, ei kuten vieraisiin ja vastustajiin. Tehkää seurakunnasta koti kaikille, niin uskoa rohkeasti tunnustaville kuin sitä arasti tunnusteleville. Kutsukaa rohkeasti seurakunnan yhteyteen kaikkia, myös niitä, jotka eivät Hyvää Paimenta vielä tai enää tunne. Ulospäin suuntautuva ja lähetystehtävästään innostunut seurakunta on aina terve seurakunta.

Risto hyvä: Kristus, joka on sinut kutsunut, on uskollinen ja luotettava. Miksi et siis sinäkin luottaisi tänään siihen, että hyvä Vapahtajaa tukee viranhoitoasi, ohjaa, johdattaa, lohduttaa, rohkaisee ja vie perille. Herra olkoon sinun kanssasi.

Herra olkoon teidän kaikkien kanssa.