Ristin suojeluksessa ja siunauksessa

Mitä tekee jamaikalainen pikajuoksija Usain Bolt asettuessaan lähtötelineisiin 100 metrin kilpailussa? Hän kohottaa katseensa ylös kohti taivasta ja siunaa itsensä ristinmerkillä. Ristinmerkin tekee myös suoritukseen valmistautuva puolalainen mäkihyppääjä tai brasilialainen jalkapalloilija, kun hän juoksee vaihtopenkiltä pelinurmelle MM-ottelussa tai onnistuu puskemaan pallon maaliin.

Kun urheilija valmistautuu suoritukseen siunaamalla itsensä ristinmerkillä, miksi hän tekee niin? Pyytääkö hän siinä itselleen voittoa?

Tuskin. Luulen, että moni urheilija haluaa rauhoittaa sillä itsensä kovan suorituspaineen keskellä. Toiset pyytävät ehkä varjelusta loukkaantumisesta tai voimaa virittäytyä sellaiseen suoritukseen, johon normaalistikin kykenee – toisin sanoen, että ei tulisi rimanalitusta, alisuoriutumista. Luulen, että lopulta on vaikea antaa tyhjentävää vastausta siihen, miksi niin monet urheilijat kokevat tärkeäksi valmistautua suoritukseen ristinmerkillä. Ehkä urheilija, ihminen hänkin, vain tahtoo antautua Jumalan johdatukselle ja uskoa itsensä ja koko elämänsä hänen käsiinsä.

Tästä ristinmerkissä on lopulta kysymys.

Ristinmerkillä itsensä siunaava ihminen tahtoo jättäytyä Jumalan siunauksen ja suojeluksen varaan. Ja ristinmerkillä hän myös kiittää onnistumisesta. Ovathan ne onnistumiset kortilla niin urheilijan kun tämmöisten tavallisten kilvoittelijoiden elämässä.

Ristinmerkki on yksi kristikunnan vanhimpia rukouksen tapoja, se mainitaan jo kirkkoisä Tertullianuksen teksissä 100-luvun loppupuolella. Lännen kirkkojen perinteessä se tehdään koskettamalla koko kädellä ensin otsaa, sitten rintaa ja sitten olkapäitä vasemmalta oikealle. Ortodoksisessa perinteessä järjestys on oikealta olkapäältä vasemmalle. Kukaan ei oikein tiedä, mistä tämä erilaisuus voisi johtua, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että taatusti Jumala toimii molempiin suuntiin.

Koskettamalla otsaa pyydämme, että Jumala siunaisi ajatuksemme ja järkemme, koskettamalla sydäntä, että hän siunaisi kokemuksemme ja tunteemme, koskettamalla olkapäitä, että hän siunaisi kättemme työt.

Vaikka ristinmerkin tekemisen tavoista ja paikoista ei ole erityistä dogmia, kirkkojen hengellisessä elämässä on joitakin sitä koskevia periaatteita. Pappi siunaa kastettavan lapsen piirtämällä tämän otsaan ja rintaan ristinmerkin – siksihän kastejuhlaa kutsutaan ristiäisiksi. Pappi tekee myös ristinmerkin siunatessaan ehtoollisaineet, kasteveden, hääparin tai kirkkokansan messun lopuksi. Ja hautaan siunaamisessa arkkumme päälle piirretään hiekasta risti. Samoissa merkeissä tänne synnytään ja täältä lähdetään.

Kristitty voi siunata itsensä ristinmerkillä aina silloin, kun jumalanpalveluksen lausutaan kolmiyhteisen Jumalan nimi, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ehtoollisen vastaanottamisen edellä ja sen jälkeen on tapana tehdä ristinmerkki, siunauksen pyytämiseksi ja palvonnan merkiksi. Kun kirkkoon tultaessa ihminen kumartaa ja tekee ristinmerkin alttariin päin, hän osoittaa itselle ja toisille, että nyt en ole tullut Esson baariin vaan Herran huoneeseen.

Jostakin syystä ristinmerkin tekeminen joutui 1800-luvun Suomessa joiden herätysliikepappien boikottilistalle. Tämä oli ja on aivan turhaa, sillä kyllähän usko tulee näkyväksi eleissä, esimerkiksi, kun ristimme kätemme, kumarramme päämme, nousemme seisomaan Raamatun lukemisen ajaksi tai kun polvistumme ehtoollispöydässä. Sitä paitsi ristinmerkki kuuluu täysin luontevana osana Martti Lutherin Vähä Katekismuksen ja Mikael Agricolan ABC-kirjan rukousohjeisiin.

1664 kirkkoherra Laurentius Petri Turkulainen kertoo neljä merkitystä tälle kristittyjen tavalla. Kristityt tekevät ristinmerkin 1 Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hänen pelastavan kärsimisensä muistamiseksi, 2. oman kasteen muistamiseksi ja oman ristin tähden, 3. uskon todistamiseksi, mikä tarkoitti, että kristityt asettavat ristin paholaisen kiusauksia ja helvettiä ja kuolemaa vastaan, 4. kristityksi tunnustautumisen ja pakanoista erottautumisen tähden. Viimeksi mainittu sai oman latauksensa Neuvostoliitossa, jossa ristinmerkki oli kielletty, siis rikollinen ja rangaistava teko.

Ristin suojeluksessa ja siunauksessa on hyvä aloittaa jokainen päivä, myös tämä päivä. Siksi kutsun sinua tänä aamuna liittymään Martti Lutherin aamurukouksen ohjeeseen, joka menee näin:

”Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu. Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen. Sen jälkeen lue joko polviltasi tai seisaaltasi uskontunnustus ja Isä meidän. Jos haluat, lausu vielä seuraava pieni rukous.

Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni, rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, että olet viime yönä varjellut minut kaikesta vahingosta ja vaarasta. Pyydän sinua: varjele minua myös alkavana päivänä synnistä ja kaikesta pahasta, että tekoni ja koko elämäni olisivat tahtosi mukaiset. Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi. Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi minussa mitään valtaan. Aamen.”

Laulettuasi sitten ehkä vielä hartaudeksesi virren, esimerkiksi kymmenestä käskystä, mene iloisin mielin töihisi.” Mene iloisin mielin töihisi.