Evankeliumi (Joh. 14:15–21)

Jeesus sanoi: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”

Rakkaat seurakuntalaiset, kunnioitetut papiksi vihittävät,

Yksi varma kevään merkki uutisvirrassa on sen jännittäminen, saavuttavatko eri työnantaja- ja palkansaajajärjestöt keskinäisen sopimuksen tulevista palkankorotuksista ja muista työehdoista. Se on yksi esimerkki siitä, kuinka meidän ihmisten välisissä suhteissa vallitsee tietty ansainnan logiikka. Sinun pitää opiskella, jotta saat ammatin. Ammatissa sinun pitää ponnistella, jotta saat palkkaa. Sille, joka opiskelee pidemmälle, ponnistelee muita enemmän tai kantaa raskaampaa vastuuta, kuuluu suurempi palkka. Vuosilomatkin pitää ansaita. Eikä edes Kirkon virkaehto- ja työsopimus tee tästä ansainnan logiikasta poikkeusta.

Tietyssä mielessä tämä suorittamiseen ja ansaintaan perustuva logiikka on maailmassa välttämätöntä. Se rakentuu oikeudenmukaisuuden ja reiluuden varaan. Meistä alkaa tuntua epäreilulta, jos näemme, kun yksi oppilas selviää jatkuvasti lunttaamalla samalla kun minä opiskelen ahkerasti tai kun puoliso pötköttää lepotuolissa samalla kun minä pyöritän pölynimuria tai kun yksi töitä vieroksuva työyhteisön jäsen saa ylimääräisen palkankorotuksen samalla kun hänen työnsä kaatuvat jatkuvasti muiden päälle. Maailma pyörii koetun oikeudenmukaisuuden varassa. Omien ponnistelujen ja kykyjemme kehittämisen varassa. Niistä saatavan hyödyn ja palkkion varassa.

Tällainen logiikka koetaan oikeudenmukaiseksi. Oikeastaan se kannattelee koko moraalista järjestystämme. Siksi meillä ihmisillä on aina ollut taipumus soveltaa tätä logiikkaa myös ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kun käytät kykyjäsi, teet aloitteen, päätät ryhtyä uskomaan ja seuraamaan Kristusta, Jumala noudattaa oikeudenmukaista peliä ja tulee sinua vastaan.

Helluntai on tässä suhteessa hyvin toisenlainen juhla. Se muistuttaa, että ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa pätee kokonaan toisenlainen laki. Kristikunnan suuret opettajat ovat aina päätyneet siihen, että ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa ensimmäinen ja viimeinen aloitteen tekijä ei ole koskaan ihminen. Se on aina Jumala. Pelastuksen asiassa Jumala on ensimmäinen ja ainoa aloitteentekijä. Viimeksi tämä radikaali armon sanoma tuli itselleni eteen, kuin luin uutta tutkimusta uskonpuhdistaja Martti Lutherin kuuluisasta, mutta vaativasta teoksesta Sidottu ratkaisuvalta.

Niille, jotka kykenevät ajattelemaan vain ansaintaan perustuvan logiikan mukaan, helluntai voi olla jopa ärsyttävä juhla. Sehän muistuttaa, että ihmisen osuus pelastuksessa on nolla prosenttia. Lankeemuksen haavoja kantavana sinä et kykene täyttämään Jumalan lakia tai edes kääntymään Jumalan puoleen. Se on sinulle ja minulle yhtä vaikeaa kuin sulattaa Kallavesi jäästä tai lapioida valtameri tyhjäksi. Se on meille yhtä mahdotonta, kun tehdä yöstä päivä tai herättää kuollut eloon. Pelastavan uskon syntyminen ja kasvaminen on alusta loppuun, yksin, siis yksin Pyhän Hengen työtä.

Päivän evankeliumissa Jeesus lupaa seuraajilleen Pyhän Hengen eli Totuuden Hengen. Mutta kuka on Pyhä Henki ja mikä on hänen tehtävänsä? Jeesuksen mukaan Pyhä Henki on puolustaja, parakletos. Termiä käytetään Johanneksen evankeliumissa neljä kertaa. Tämä valtavan rikas sana voitaisiin suomentaa myös puolustusasianajajaksi, todistajaksi, rohkaisijaksi, auttajaksi, lohduttajaksi ja rinnalla kulkijaksi. Mitä tarkoittaa, että Pyhä Henki on Puolustaja?

Sanalla sanoen kaikkea, mitä hän tekee puolustaakseen sinua syntiä, kuolemaa, epätoivoa ja Saatanaa vastaan, kaikkea, mitä hän tekee kutsuakseen sinut kadotuksen alta Jumalan yhteyteen, auttaakseen sinut osalliseksi pelastuksen lahjasta, kulkeakseen rinnallasi ja johtaakseen sinut taivaan ilojuhlaan.

  1. Puolustaja, Pyhä Henki, saa aikaan koti-ikävän. Hän palauttaa mieleesi sen alkuyhteyden, mikä meillä on Luojassamme ja saa sinut kaipaamaan sitä.
  2. Hän synnyttää katumuksen. Puolustajan apua tarvitsee vain sellainen ihminen, jonka havaitsee joutuneensa eroon Jumalasta ja joka myöntää, ettei kykene syntiin langenneena omin voimin kääntymän hänen puoleensa. Joka pärjää Kaikkivaltiaan edessä omin voimin, ei tarvitse Puolustajaa eikä Kristuksen sovitusta, ei siten myöskään joulun, pääsiäisen tai helluntain juhlaa.
  3. Puolustaja sytyttää pelastavan uskon. Siksi hänet yhdistetään usein tulenliekkiin. Ihminen voi kyllä pelkän järkensä avulla aavistaa, että on olemassa taivaan ja maan Luoja – uskontotieteilijä Justin Barretin mukaan usko luojajumalaan on ihmiselle luonnollista, meihin istutettu tehdasasetus. Mutta vasta Puolustaja, Pyhä Henki, sytyttää sinuun uskon Jumalaan pelastajana, joka on lunastanut sinut Kristuksessa ja johon sinä saat turvautua yhä uudestaan, ilossa ja hädässä, hyvinä ja pahoina päivinä.
  4. Puolustaja opettaa tuntemaan Jumalaa. Kun haluat oppia tuntemaan maailmaa, tarvitset järkeä, mikroskooppia ja kaukoputkea. Mutta kun haluat kasvaa pelastuksen salaisuuden tuntemisessa, tarvitset siihen Jumalan sanaa ja Pyhän Hengen apua.
  5. Puolustaja tuo Kristuksen läsnä olevaksi. Hän voi joskus puhua sydämellesi kokemuksen kautta. Mutta vielä enemmän hän puhuttelee sinulle evankeliumin sanojen ja Kristuksen asettamien sakramenttien kautta. Siksi on tärkeä, että jatkuvasti etsiydyt sanan ja sakramenttien äärelle eli seurakunnan hengelliseen elämän yhteyteen. Sillä sieltä löydät Kristuksen sinun pelastajanasi ja pysyt jatkuvasti kosketusetäisyydellä Hyvän Paimenen kanssa.
  6. Puolustaja vahvistaa rakkautta lähimmäiseen. Päivän evankeliumissa Kristus kehottaa toteuttamaan rakkauden käskyjä: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Omasta hyvästä kiinnostuneelle ihmiselle palveleva rakkaus työssä ja kodissa on vaikeaa. Puolustaja auttaa meitä rakastamaan toisia palvelevalla rakkaudella ja noudattamaan Jumalan tahtoa elämässämme.
  7. Puolustaja auttaa rukoilemaan ja rukoilee meissä. Rukous on hengelliselle elämälle yhtä luonnollista kuin hengitys. Mutta usein happi loppuu. Ujous, pelko, epätoivo tai välinpitämättömyys puhaltavat rukouksen liekin sammuksiin usein kokeneenkin kristityn elämässä. Jokainen rukous, joka lähtee sydämestäsi, kertoo, että sinulla on Puolustaja, jonka auttaa rukoilemaan ja rukoilee puolestasi.
  8. Puolustaja puolustaa sinua vääriä syytöksiä vastaan. Maailma pyörii ansainnan logiikan mukaan. Siksi se on täynnä moralismia ja syytöksiä. Sinussa on ongelma. Sinä et riitä. Sinä et kelpaa. Sinua ei tarvita. Sinä olet väärässä ja paha. Vähitellen alat uskoa näihin itsekin. Näitä vääriä syytöksiä vastaan Pyhä Henki lohduttaa ja puolustaa sinua: sinä riität, sinä kelpaat, sinä olet Jumalan unelma. Eivätkä mitkään epäilykset ja lankeemukset voi erottaa sinua Kristuksen armahtavasta rakkaudesta.
  9. Puolustaja yhdistää kristityt toisiinsa. Yltiöyksilöllisessä kulttuurissamme moni saattaa ajatella: en tarvitse kirkkoa, voin uskoa Jumalaan ilman seurakuntaa eli toisia kristittyjä. Tällainen uskomus ei ole peräisin Puolustajalta. Hän tahtoo yhdistää meidät Kristukseen ja hänen kirkkoonsa eli toinen toisiimme.
  10. Puolustaja vie taivaaseen. Kuolema on se viimeinen vasara, joka särkee väärät kuvitelmamme siitä, että kykenemme pelastamaan itse itsemme. Alusta loppuun tarvitsemme Puolustajan apua. Merkkinä siitä uskontunnustus ei pääty kasteeseen ja syntien anteeksiantamiseen. Se kertoo, että Puolustaja haluaa mennä pidemmälle: kuljettaa meidät ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

Rakkaat papiksi vihittävät. Moni teistä on jo mielessään voinut kysyä, mitä tekemistä tuolla kaikella on papin työn kanssa. Vai onko mitään?

Vastaan. Nämä Puolustajan tehtävät ovat myös papin tehtäviä. Väite voi kuulostaa röyhkeältä: eihän pappi ole Kristus, vaan hänen nöyrä palvelijansa. Eihän pappi ole Hyvä Paimen, vaan hänen paimenkoiransa. Eihän papin pidä kuvitella olevansa Pyhä Henki, vaan hänen instrumenttinsa ja välikappaleensa.

Näin on. Ja juuri siksi, että pappi on Kristuksen palvelija ja Pyhän Hengen instrumentti, juuri siksi papin tehtävät käyvät yhteen Pyhän Hengen tehtävien kanssa. Teidän tulee julistaa rohkeasti evankeliumia ja toimittaa Kristuksen asettamia sakramentteja, jotta Puolustaja voisi niiden välityksellä tehdä työtään: synnyttää koti-ikävän, katumuksen ja pelastavan uskon; opettaa tuntemaan Jumala ja tuoda Kristus läsnä olevaksi; vahvistaa rukousta ja rakkautta lähimmäiseen; puolustaa arkoja ja masentuneita syytöksissä; yhdistää kristityt toisiinsa ja viedä lopulta taivaan ilojuhlaan.

Tätä palvelutehtävää varten Puolustaja on tänään keskellämme ja antaa teille armolahjansa. Siksi apostoli kehottaa: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait, kun vanhimmat panivat kätensä sinun päällesi.”

Rakkaat papiksi vihittävät, ottakaa nöyrästi vastaan Puolustajan lahja ja hänen virkansa. Käyttäkää sitä rohkeasti niin, että Pyhä Henki saa toimia ja vaikuttaa tiedän kauttanne.