Evankeliumi: Joh. 21:15–19

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”

Sisaret ja veljet Kristuksessa,

Hyvää pääsiäistä – Kristus nousi kuolleista!

Turhaan ei tätä toista pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita sanota Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Kaikissa lukukappaleissa puhutaan paimenesta ja laumasta. Jeesus puhuu usein itsestään Hyvänä paimenena. Ja päivän evankeliumissa hän antaa paimenen eli kirkon johtamisen tehtävän Pietarille: ”Kaitse minun lampaitani.”

Mutta sopiiko paimenen vertauskuva enää nykyaikaan? Eikö se ole jo vanhentunut johtamisen vertauskuvana ja muutenkin? Eikö se ole jotenkin holhoava, paternalistinen? Ja kuka meistä nykyajan ihmisistä haluaa samaistua lampaaseen, joka rinnastetaan nykyisein usein joko pelkuriin tai tyhmään?

Metsähallitus on jo usean vuoden ajan julistanut haun lammaspaimeneksi viidessätoista luontokohteessa, joissa lampaita laiduntamalla huolehditaan metsien monimuotoisuudesta ja perinneympäristöjen säilymisestä. Voisi kuvitella, että kesäpaimenen työstä maksetaan. Mutta ei. Viime vuonna viikon lammaspaimenen tehtävään lähetettiin 17 000 hakemusta ja hakijoita oli yli 2 600. Paimenen tehtävä on niin suosittu, että päästäkseen siihen viikoksi pitää maksaa 540 euroa.

Vaikka emme olisi koskaan olleet paimenessa, ymmärrämme helposti, mitkä ovat paimenen tehtävät.

Ensiksi paimenen pitää koota ja yhdistää lauma. Koota ja yhdistää. Tämä on sen tärkein tehtävä. Siihen kuuluu myös ponnistelu sen puolesta, että lauma pysyy koossa. Tarvittaessa laumaa on myös uskallettava puolustaa pedoilta eli ulkoisilta uhilta.

Paha paimen on sellainen, joka hajottaa lauman ja jättää sen heitteille. Siitähän Jumala moittii Israelin johtajia Vanhan testamentin lukukappaleessa: ”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille: ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.”

Toisena paimenen tehtävänä on pitää huolta koko lauman hyvinvoinnista ja myös jokaisesta yksilöstä, jokaisesta lauman jäsenestä. Siis aivan jokaisesta. Kyse on hoivasta ja huolenpidosta. Tästä puhuu Jumala itse profeetta Hesekielin kirjassa: ”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.”

Seurakunta on siis syntisten sairaala ja parannettavien majatalo. Paimenen tehtävä hoitaa, kuunnella ja lohduttaa hellästi niitä ihmisiä, jotka elämä on särkenyt. Mitä tahansa sinulle on tapahtunut, miten tahansa elämä on sinut särkenyt, missä tahansa olet kompastunut ja langennut, sinä kuulut yhä laumaan. Kristus on sinun paimenesi, joka tahtoo nostaa, hoivata ja kantaa sinua, minua ja jokaista langennutta seurakunnassa. Luota häneen. Turvaudu häneen, mitä tahansa on tapahtunut.

Paimenen kolmantena tehtävänä on ohjata ja johtaa laumaa. Ohjata ja johtaa. Tämä tehtävä tulee esille esimerkiksi paimenpsalmissa 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” Tämä paimenpsalmi avautuu aivan uudella tavalla Israelissa, jossa auringon laskiessa pimeys tulee nopeasti ja jossa jyrkkien kanjonien kivisissä laaksossa pimeys on täydellistä säkkipimeyttä. Sellaisessa psalminkirjoittaja kokee turvaa rukoillessaan: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.”

Paimenen tehtävä on siis yhdistää ja koota lauma, pitää hellästi huolta sen jokaisesta jäsenestä ja myös ohjata sitä kohti ruokaisia laitumia ja virkistäviä vesiä.

Kaikki tämä on tehtävä herkästi ja hellästi lauman jäsenten autonomiaa kunnioittaen. Tutkijoiden mukaan lammas ei nimittäin ole tyhmä, vaan päinvastoin sosiaalisesti älykäs. Se pystyy aistimaan toisten lauman jäsenen tunnetiloja ja toimimaan yhteistyössä toisten kanssa. Cambridgen yliopiston eläintutkija Jenny Morton sanoo: ”Jokainen, joka on työskennellyt lampaiden parissa, tietää, että ne ovat älykkäitä ja yksilöllisiä eläimiä, jotka kykenevät tunnistamaan emäntänsä tai isäntänsä.” Fiksuna olentona lammas ei siis luota sokeasti keneen tahansa. Se luottaa omaan emäntään tai isäntään, jonka se on oppinut tuntemaan luottamuksen arvoisena, siis hyvänä paimenena.

Kun katson päivän uutisia, en voi olla ajattelematta, että Jeesuksen tapa verrata johtamista paimenen tehtävään on yhä ajankohtainen. Hyvässä papissa, yritysjohtajassa tai upseerissa yhdistyy se, että hän yhdistää lauman, pitää huolta jokaisesta yksilöstä ja ohjaa sen rauhan, ilon ja yltäkylläisyyden äärelle. Ei ole vaikeaa löytää päinvastaisia esimerkkejä, jopa maailman mahtavimpien piiristä. Entinen presidentti Donald Trump kyllä ohjaa laumaansa, mutta hänelle lauman muodostavat vain omat kannattajat, toista puolta amerikkalaisista hän pitää vastustajanaan, eikä siksi ole ihme, että yhdistävän paimenen sijasta hän näyttäytyy maailmalle pelkkänä hajottajana. Tämä ilmeni Yhdysvaltain senaatin valtaamisena ja yrityksenä mitätöidä vaalitulos.

Venäjän presidentti Vladimir Putin taas kyllä haluaa pitää laumansa koossa. Mutta hän tekee sen alistamalla, pelolla ja väkivallalla. Pienestäkin arvostelusta voi tippua kerrostalon ikkunasta tai joutua loppuelämäksi vankilaan. Virvoittavien vesien sijasta hän johdattaa sotilaansa tappamaan ja tulemaan tapetuksi. Näissä suurvaltojen pullistelevissa johtamissa en voi mitenkään kuulla Hyvän paimenen ääntä, en poliittisessa, moraalisessa, enkä varsinkaan hengellisessä mielessä.

Päivän evankeliumissa on vielä yksi hengellisen paimenen tehtävään kuuluva piirre. Siinähän Kristus, hyvä paimen, kysyy kolme kertaa Pietarilta, rakastatko minua. Kyse on uskollisuudesta, rakkaudesta, sitoutumisesta ja lojaliteetista. Pietari on sen pettänyt kieltämällä kolme kertaa Jeesuksen. Nyt Ylösnoussut Kristus kysyy kolme kertaa: ”Rakastatko sinä minua.” Näin Ylösnoussut itse haluaa antaa Pietarille uuden alun. Hiilivalkealla tapahtunut kieltäminen on pyyhitty pois. Aikaisemmin Pietari on terhennellyt: ”vaikka muut pettäisivät, minä en petä”. Nyt terhentelyn sijasta äänessä kuuluu nöyryys, eikä Pietari enää pidä itseään muita parempana: ”Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Näin Pietari saa uuden mahdollisuuden. Varmasti Pietarin uusi sitoutuminen haluttiin tallentaa evankeliumiin myös siksi, että hänen uskottavuutensa johtajana palautettaisiin seurakunnan edessä.

Tässä Johanneksen evankeliumissa halutaan muiden evankeliumien tavoin tunnustaa se, että Kristus antoi Pietarille johtoaseman apostolien joukossa ja kaitsijan tehtävän alkukirkossa. Yhtä selvää on, ettei Pietari ollut ensimmäinen paavi eikä paavin ylivalta-asemaa voi perustella tällä kohdalla.

Päivän evankeliumi paljastaa hengellisen paimenen neljännen tehtävän: hänen tulee olla tarvittaessa valmis kuolemaan laumansa puolesta. Evankeliumissa Pietari saa kyllä johtoaseman, mutta hänelle annetaan myös marttyyrin kutsumus. Jeesus sanoo: ”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.” Paimenen tehtävään kuuluu siis tarvittaessa myös kuolla lauman puolesta. Näin teki Kristus itse. Ja pirstaleisista historiatiedoista huolimatta voimme päätyä siihen, että myös Pietari teloitettiin uskonsa tähden. Suurinta rakkautta on se, että antaa henkensä toisen puolesta.

Päivän evankeliumi päättyy Jeesuksen kehotukseen: ”Seuraa minua.” Tämä ei ole vain Pietarille, vaan meille kaikille annettu kutsu. Seuraa minua. Kristus on hyvä paimen. Sinä saat turvautua häneen. Hänessä kuulet hyvän paimenen, joka johdattaa iloon, rauhaan ja vapauteen. Mitä lähemmäksi kasvamme häntä, sitä lähemmäksi kasvamme toisiamme. Mitä rohkeammin turvaudumme häneen, sitä vahvemmin ilo ja toivo vahvistuvat meissä.

Maailma on tullut pelokkaaksi. Se pelkää Kristusta. Hänen tilalleen on tullut lukematon määrä riidanhaluisia paimenia, kiistanalaisia ideologioita ja vahingollisia elämänmuotoja.

Kristus kysyy myös meiltä: Rakastatko sinä minua? Tahdotko mennä pois? Vai tahdotko turvautua minuun ja seurata minua iloon, vapauteen ja iankaikkiseen elämään?

Sisaret ja veljet: vastatkaamme Herralle hänen läsnäolossaan tunnustautumalla yhteiseen uskoomme: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen…”