Evankeliumi (Luuk. 17:20-24)

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Opetuslapsilleen hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

 

Rakkaat ilomantsilaiset, kotiseurakuntalaiset, työntekijät ja luottamushenkilöt,

Suuri ilo nähdä teitä kotikirkossa! Tänään juhlimme sitä, että se on saanut uuden ilmeen, kasvojen kohotuksen. Muutos on suuri, mutta ei sittenkään silmiin pistävä. Tämä on yhä se rakas Sadan enkelin kirkko, jonne me ja meidän esi-isämme ja esiäitimme ovat tulleet Jumalan sanan kuulon – ja myös kastettaviksi, konfirmoitaviksi, vihittäviksi ja joskus myös hautaan siunattaviksi.

Ilomantsin kirkko on rakennettu suurin ponnistuksin samasta syystä kuin ne neljä edellistä – ja miljoonat muut kirkot maailmassa. Ne kertovat tavallisten ihmisten halusta ja kaipauksesta kokoontua yhteen elävän Jumalan kasvojen eteen. Tämä on rakennettu, koska tänne halutaan tulla kuulemaan Jumalan sanaa, kiittämään häntä hänen hyvyydestään, valittamaan vastoinkäymisistä ja turvautumaan häneen hädässä. Kirkon keskus on alttari, jossa pyhitetään ehtoollisen leipä ja viini ja jonka eteen polvistutaan ottamaan vastaan Herran Kristuksen ruumis ja veri.

Ja kyllä tänne halutaan tulla kohtaamaan myös toisia ihmisiä. Korona-aika paljasti, kuinka tärkeää on välillä tulla ulos kotisovilta, katsoa toisen ihmisen kasvoja ja kysyä, mitä kuuluu, miten olet jaksanut.

Ikivanhan sanonnan mukaan kirkkorakennus on domus Dei eli Jumalan huone ja domus ecclesiae eli seurakunnan koti. Se on siis yhtä aikaa Jumalan huone ja seurakunnan koti. Molempia, ei vain toista. Tämä on siis Jumalalle pyhitetty huone. Siksi sitä saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin.

Toisaalta Jumala ei halua olla kirkossaan yksin. Hän tahtoo kutsua ihmisiä, kohdata ja puhutella, ohjata ja ojentaa, armahtaa ja lohduttaa, nostaa ja kantaa konkreettisia ihmisiä. Martti Lutherin mukaan kirkkorakennuksen paras kaunistus ovat ihmiset. Siksi kirkko on paitsi Jumalan huone myös seurakunnan koti.

Tämän takia on ensinnäkin tärkeää, että kirkon pyhyyttä kunnioitetaan. Se tapahtuu erityisesti huolehtimalla alttarin ja sen ympärillä olevan kuoritilan pyhyydestä. Sinne menevät vain ne, joilla on siellä erityisiä tehtäviä. Ilomantsin kirkon uusittu alttari noudattaa niin sanottua versus populum eli kansaan päin -mallia: pappi voi toimittaa ehtoollisen nyt kasvot seurakuntaan päin. Jo Martti Luther piti hyvänä alttaritilan kehittämistä tähän suuntaan, vaikka pitäytyikin vanhassa perinteessä. Historian paradokseihin kuuluu, että Lutherin ajatuksen toteutti tehokkaasti vasta roomalais-katolinen kirkko 1960-luvulla Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päätöksillä.

Haluan puhua kirkkotilan ”logiikasta” siksi, että jokainen seurakuntalainen voisi ymmärtää sitä ja vapautuneesti iloita kotikirkosta. Kirkkotila koostuu kahdesta osasta, ensiksi alttarista ja kuoritilasta ja toiseksi kirkkosalista. Kirkkotilan pyhyyden vaaliminen on siis alttaritilan pyhyyden vaalimista. Ja kun se on varmistettu, syntyy samalla uusia mahdollisuuksia käyttää kirkkosalin puolta yhä uusilla, seurakuntalaisia palvelevilla tavoilla. On asianmukaista, että kirkon takaosaan tehdään tila, jossa voidaan pitää kokouksia tai järjestää kirkkokahvituksia. On asianmukaista, että kirkon etuosasta muutama kiinteä penkkirivi on korvattu irtotuoleilla – käyttäkääpä niitäkin rohkeasti, eivät ne pure! Näin saadaan tilaa pyörätuolia käyttäville, kuoroille ja muille tarpeille. Ilomantsin kirkossa oli aiemmin 800 paikkaa 13 000 seurakuntalaiselle. Nyt on 700 paikkaa 3000 seurakuntalaiselle. ”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.”

On asianmukaista, että kirkossa on tila lapsille, jossa nämä Jumalan valtakunnan kunniakansalaiset voivat olla mukana jumalanpalveluksessa omaa kehitysvaihetta vastaavalla tavalla. Kyse ei ole pomppulinnasta ja riehumispaikasta, vaan lasten ikiomasta jumalanpalvelukseen osallistumisen paikasta. Näillä hienovaraisilla muutoksilla kirkkotila elää ajassa, kun sitä kehitetään uusilla tavoilla ja samalla perinnettä kunnioittaen. Siten se tulee rakkaaksi yhä uusille sukupolville.

Kirkkorakennuksen ahkera käyttö on sen parasta suojelua! Kirkkorakennuksen monipuolinen käyttö on sen parasta suojelua! Suurin ilon aihe on myös se, että Ilomantsin kirkossa on voitu siirtyä maalämpöön. Se tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi ja ympäristöystävällisemmäksi. Sen ansiosta kirkko voidaan palauttaa myös ympärivuotiseen käyttöön 15 vuoden tauon jälkeen. Mielessäni kuulen jo vastaväitteitä, miksi kirkko on nyt viileää. Itsekin maalämpötalossa asuvana voin sanoa, että maalämpöpumppu joskus takkuaa, mutta se saadaan ajallaan kuntoon, myös täällä.

Tässä juhlamessussa me otamme käyttöön korjatun Ilomantsin kirkon Jumalan sanalla, rukouksella ja pyhän ehtoollisen vietolla.

Tässä juhlamessussa kirkkovuoden mukaisena aiheena on Jeesuksen tuleminen kunniassa.

Kun ensimmäisenä adventtina muistetaan Jeesuksen tulemista Jerusalemiin menneisyydessä ja nöyryydessä, toisen adventin evankeliumi puhuu Jeesuksen toisesta tulemisesta tulevaisuudessa ja kunniassa. Kyse on siis tulevaisuudesta, lopun ajoista, ajan täyttymisestä, maailman ja elämän tulemisesta tilaan, jossa ei ole enää pilkkua eikä kaksoispistettä, vaan piste.

Oli aika, jolloin puhe lopun ajoista toi mieleen vain uskonnollisia äärimmäisyysihmisiä. Mutta nykyaikana ihminen itse on omilla toimillaan maalannut maailman ja sen hauraan elämän kuilun partaalle. Tulevaisuus voi vaikuttaa synkin värein maalatulta. Ei siihen välttämättä edes uskontoa tarvita. Riittää biologia, joka kertoo, sinä olet kuoleva. Riittää ekologia, joka kertoo luontokadosta. Riittävät uutiset ilmaston muutoksesta. Riittävät uutiskuvat Venäjän hyökkäyssodasta, Hamasin järkyttävästä terrori-iskusta ja Israelin lohduttomista siviilikohteiden pommituksista Gazassa.

Mutta ovatko nämä huolta, ehkä pelkoakin aiheuttavat uutiset lopulta mitään uutta?

Kun lukee Vanhaa testamenttia ja tutkijoiden kuvauksia muinaisen juutalaisuuden vaiheista, on pakko ihmetellä, kuinka paljon ne kertoivat sodista ja veritöistä. Israel eli jatkuvasti suurvaltojen puristuksissa ja tuli valloitetuksi yhä uudelleen. Ja milloin ulkovaltojen paine hetkeksi hellitti, israelilaiset sotivat toisiaan vastaan. Tästä jatkuvasta sotimisesta, tästä jatkuvien konfliktien ja turvattomuuden mielen maisemasta alkoi versoa myös odotus Messiaasta, Rauhan ruhtinaasta.

Raamattu todistaa siitä, että Jumala etsii ratkaisua ongelmaan, jonka ihminen on aiheuttanut. Kaikkivaltias maailmakaikkeuden Luoja alentuu meidän puolemme, tulee meidän avuksemme ja meidän luoksemme Kristuksen persoonassa. Kristus on ihmeellinen yhdistelmä äärimmäistä nöyryyttä ja häikäisevää valtasuuruutta. Hänen vallassaan on meidän ja koko maailman tulevaisuus. Ja onneksi on niin, sillä me tiedämme, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Hän on meitä kohtaan hyvä ja armollinen. Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Päivän evankeliumissa Jeesus toppuuttelee. Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla kaukoputkella, laskea matemaattisesti tai mitata säteilymittarilla. Älkää uskoko pelottelijoita. Älkää juosko sensaatioita hakevien perässä. Jumalan valtakunta on jo teidän keskellänne, nimittäin siellä, missä Jeesus Kristus itse on läsnä. Hän itse sanoo: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimissäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Hän itse lupaa: ”Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Kun me vietämme yhdessä aikaa Kristuksen lähellä, siis siellä, missä julistetaan sanaa, rukoillaan yhdessä ja vietetään pyhää ehtoollista, siellä Kristus itse on läsnä. Siellä ei tarvitse pelätä mitään. Siellä mikään tilanne ei ole toivoton. Siellä turvaudumme Kristukseen. Siellä syntyy rakkaus lähimmäiseen. Siellä tulevaisuus näyttää valoisalta. Siellä vahvistuu toivo, jonka perusta on meidän ulkopuolellamme.

Siksi tässä Sadan enkelin kirkossa meidän ei tarvitse pelätä mitään. Siksi tässä Sadan enkelin kirkossa meillä on kaikki syy katsoa hymyillen toisimme ja kiittää, kiittää ja kiittää hyvää ja ihmisiä rakastavaa Jumalaa hänen jatkuvasta huolenpidostaan. Hän lupa: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Herra olkoon teidän kanssanne.