Evankeliumi (Matt. 21:1–9)

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, kuninkaasi tulee!
Hän tulee luoksesi lempeänä,
ratsastaen aasilla,
työjuhdan varsalla.
Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi:
– Hoosianna, Daavidin Poika!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Hoosianna korkeuksissa!

Rakkaat kiihtelysvaaralaiset ja kaikki juhlavieraat kirkossa, radiossa ja ruudun takana,

Tänään suurena juhlapäivänä haluan jakaa teidän kanssanne muiston viime maaliskuulta 2024. Sain osallistua palmusunnuntaina kristittyjen juhlakulkueeseen, joka kulki Betfageen kylästä Öljymäelle ja sieltä Jerusalemin vanhaan kaupunkiin. Oli aikamoinen elämys osallistua äsken luetun evankeliumin tapahtumiin alkuperäisillä pelipaikoilla. Ihmiset olivat iloisia, palmunlehvät heiluivat, Hoosianna soi. Meteli oli korvia huumaava, kun paikalliset kuorot ja bändit pistivät parastaan. Olimme Jerusalemissa tekemässä myöhemmin esitettävää tv-dokumenttia Nasaretin Mestarista. Sen kautta haluamme tarjota mahdollisuuden kulkea alkuperäisillä tapahtumapaikoilla Jeesuksen jalanjäljissä kaikille suomalaisille, myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta vierailla Pyhällä maalla.

Mutta pitääkö matkustaa Pyhälle maalle päästäkseen erityisellä tavalla kosketuksiin Pyhän kanssa?

Joissakin uskonnoissa ajatellaan, että voidakseen tulla kosketuksiin pyhyydestä ihmisen on eristäydyttävä maailmasta ja käännettävä sille selkänsä. Toiset taas katsovat, että Pyhä on erityisellä tavalla kohdattavissa vain jossakin tietyssä paikassa maailmassa. Esimerkiksi hurskaille juutalaisille Jumala on kohdattavissa Jerusalemin temppelissä. Siksi he haluavat rukoilla erityisesti länsimuurilla, joka tuosta muinaisesta temppelistä on jäljellä. Samasta syystä miljoonat hurskaat islaminuskoiset rukoilevat Mekkaan päin ja haluavat tehdä sinne pyhiinvaelluksen.

Mitä pyhä on? Ja miten ja missä se on kohdattavissa?

Romanialaistaustaisen filosofi Mircae Eliaden mukaan pyhä on ennen kaikkea pyhän ja profaanin erottamista. Profaani on jotakin arkista, tavallista, siis ei pahaa, vaan arkipäiväistä. Tällainen pyhän ja profaanin erottaminen auttaa meitä jäsentämään usein niin kaoottiselta tuntuvaa todellisuutta. Se tuo elämään järjestystä. Tällainen erottaminen ylittää arjen ja tuo elämään merkitystä. Siksi se palvelee myös inhimillisiä tarpeitamme. Ilman pyhää elämästä tulee latteaa, harmaata, ankeaa. Pahimmillaan ihminen, joka kieltää pyhän, ajautuu myös kieltämään toisen ihmisen arvon ja pyhyyden. Siitä ei koskaan seuraa hyvää.

Pyhän ja profaanin erottaminen ilmenee jollakin tavoin myös kristillisessä uskossa. Miten? Esimerkiksi kirkon vihkimisessä, ehtoollisen vietossa ja sunnuntain merkityksessä.

Kirkon vihkimisessä kirkkorakennus erotetaan muista rakennuksista pyhään käyttöön, ei siksi, että tuossa vieressä olevat koulu, kauppa, pankki tai huoltoasema olisivat huonoja, vaan siksi, että meillä olisi paikka, jossa me voisimme kohdata hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan erityisellä tavalla. Kirkko on Jumalan huone, domus Dei, siksi se vihitään käyttöön.

Mutta Jumala ei halua olla täällä yksin. Hän tahtoo kohdata meidät, hän tahtoo hoitaa, lohduttaa, rohkaista ja ohjata meitä sanallaan. Siksi kirkko on myös seurakunnan koti, domus ecclesiae. Tämä kirkko on suunniteltu toimimaan seurakunnan kotina sekä pyhänä että arkena. Pyhä jumalanpalveluksia ja kirkon pyhiä toimituksia varten. Arkena konsertteja, kerhoja ja kokouksia varten. Olen sanonut, että jos hirviporukka haluaa pitää kokouksensa täällä, se sopii hyvin, mutta sovitaan, että nylkyhommat hoidetaan kuitenkin lahtivajalla.

Ehtoollisessa tavallinen leipä ja tavallinen viini erotetaan pyhään käyttöön, jotta niiden välityksellä Kristus olisi kohdattavissa. Kun ehtoollisleipä ja viini pyhitetään alttarilla, niistä tulee meille Kristuksen ruumis ja veri hänen oman lupauksensa mukaan. Niiden välityksellä hän koskettaa meitä konkreettisesti ja antaa meille armonsa ja rakkautensa.

Sunnuntai erotetaan muista päivistä, jotta silloin voisimme heittää arkihuolemme, levähtää ja kokoontua yhteen Jumalan sanan kuuloon. Tämä erottaminen näkyy kielessämme, sillä jopa lainsäädäntömme puhuu arkipäivistä ja pyhäpäivistä.

Kristillisessä uskossa pyhän ja arkisen suhteessa on kuitenkin jotakin aivan ainutlaatuista. Kristillisen uskon ytimessä on mahtava sanoma siitä, että Pyhä tulee meidän luoksemme, ja meidän arkemme keskelle. Siksi meillä kristityillä on lupa puhua arjen pyhittämisestä.

Tänään, rakkaat seurakuntalaiset, tästä uudesta Kiihtelysvaaran kirkosta on tullut meidän Betlehemimme ja Jerusalemimme. Tänään, tässä juhlassa toivotamme Herramme ja Vapahtajamme tervetulleeksi kirkkoomme ja sydämeemme.

Päästäksemme kosketuksiin Jeesuksen Kristuksen kanssa meidän ei tarvitse matkustaa Galileaan eikä kiivetä Öljyvuorelle – vaikka matkustaminen voi muussa mielessä olla jännittävää tai hyödyllistä.

Kiihtelysvaaran kirkko on meidän Betlehemimme, jonne rakas Vapahtajamme syntyy tänä jouluna. Kiihtelysvaaran kirkko on meidän Jerusalemimme, jonne Jeesus ratsastaa nöyrästi aasilla ja jossa me toivotamme hänet tervetulleeksi iloisella Pyhä-hymnillä: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!

Kristillisessä uskossa pyhittäminen on ennen kaikkea sitä, että Jeesus Kristus, joka on yksin Pyhä, tulee meidän syntisten luokse. Hän katsoo meitä lempeästi, kuulee hätämme. Hän ottaa vastaan katumuksemme ja armahtaa meitä. Hän parantaa sydämemme haavat ja tekee meidät osallisiksi armostaan ja rakkaudestaan. Siksi tarvitaan pyhiä rakennuksia, pyhiä sakramentteja ja pyhäpäiviä.

Jeesus Kristus ei ole kaukana ja poissa, vaan läsnä ja lähellä. Hän ei istu taivaassa toimettomana kultatyynyllä, vaan tulee meidän luoksemme ja hoitaa meitä. Hän tulee luoksemme siellä, missä kuulutetaan evankeliumia eli hyvää sanomaa Kristuksen rakkaudesta sinulle ja siellä missä vietetään Jeesuksen itse asettamia sakramentteja, kastetta ja ehtoollista. Hän tulee luoksemme myös köyhissä ja kärsivissä – kuten viime sunnuntain evankeliumiteksti muistuttaa. Siksi meidän tulee suhtautua toisiimme myötätuntoisesti ja auttaa toisiamme mahdollisuuksiemme mukaan.

Viime keväänä kristittyjen Hoosianna-kulkueessa Jerusalemissa oli surumielinen sivumaku. Tavallisesti kulkueeseen osallistuu 20 000 ihmistä, nyt heitä oli alle 5000. Gazassa ja Libanonissa riehuvan sodan takia ulkomaiset vieraat puuttuivat, eivätkä kaikki palestiinalaisalueilla asuvat arabikristityt päässeet juhlaan kulkurajoitusten takia. Myös Pyhän maan kristityt kärsivät sekä Hamasin terrorista että Israelin viranomaisten kovakouraisista otteista.

Ei ole sattumaa, että Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla. Tuona aikana valloittajat ratsastivat kaupunkiin korskeilla hevosilla. Ratsuväki oli tuon ajan pelottava panssariprikaati, joka jyräsi vastustajat säälimättä alleen.

Jeesus valitsi aasin, koska hänellä oli mielessään tämä profeetta Sakarian ennustus rauhantuojasta: ”Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla.” Jeesus siis samaistui sotapäällikön sijasta rauhan tuojaan. Merkillistä on, että samassa Sakarian kirjan 9. luvussa puhutaan sodasta Gazassa, Damaskoksessa ja Tyyroksessa, aivan kuten viime viikkojen uutisotsikoissa.

Tänään maailma kaipaa rauhaa enemmän kuin vuosikymmeniin. Tänään me juhlimme Kristusta, Rauhanruhtinasta. Kehotan teitä kaikkia kristittyjä valmistautumaan jouluun hartaasti. Toimikaa hyvän tahdon ihmisinä. Osoittakaa myötätuntoa toisillenne. Levittäkää rauhaa ja sovintoa Kristuksen esimerkin mukaisesti. Silloin me voimme saada jo tässä elämässä esimakua taivaan rauhasta ja juhlailosta.