Evankeliumi (Matt. 2:1–12)

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 2

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: ”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Rakkaat seurakuntalaiset,

Tänä vuonna loppiaista vietetään täällä Sydän-Karjalassa niin kuin ennenkin: kokoonnumme yhteiseen jumalanpalvelukseen muistamaan, kuinka kolme idän tietäjää vaelsi kaukaa tullakseen kumartamaan vastasyntynyttä maailman Vapahtajaa. Tässä mielessä samaistamme itsemme idän tietäjiin. Yhdessä heidän kanssaan tulemme Kristus-lapsen seimen äärelle, osoitamme hänelle palvovaa kunnioitusta, turvaudumme häneen uskossa ja pyydämme häneltä apua elämäämme.

Uutta väriä tähän juhlaan tuo se, että vuoden alusta seurakunnan hallinnollinen rakenne on muuttunut. Kun Värtsilä yhdistettiin Tohmajärven seurakuntaan, ja Kesälahti ja Rääkkylä Kiteen seurakuntaan, nyt nämä kaksi seurakuntaa ja viisi perinteistä kirkonkylää on yhdistetty yhdeksi Keski-Karjalan seurakunnaksi. Vuosisadoissa laskettuna muutos ei ole ensimmäinen, eikä varmaan jää viimeiseksi. Hallinnolliset rajat muuttuvat, mutta Kristuksen evankeliumi ja siihen perustuva kirkon lähetystehtävä – ne pysyvät ja säilyvät samana.

Minulle Loppiainen on erityisen puhutteleva ja merkityksellinen pyhä. Ensiksi sen nimi on kyllä pikkuisen hassu, sehän tulee loppua, siis joulun loppua tarkoittavasta sanasta, hieman samaan tapaan kuin pääsiäinen tulee pääsemisestä eli paastosta pääsemisestä. Muissa kielissä käytetään ilmaisuja ”Kolmen kuninkaan juhla” tai ”epifania” eli Jumalan ilmestyminen.

Mitä kertomus kolmesta idän tietäjästä kertoo meille tänään?

Ensinnäkin se kertoo tietysti Herodes Suuren väkivallasta ja vainoharhaisuudesta. Hän pääsi valtaan noin 40 vuotta ennen Jeesuksen syntymää monimutkaisen ja jatkuvan poliittisen juonittelun ansiosta. Tuolloin aluetta hallinnut Rooma nimitti Palestiinan hallitsijan. Päästäkseen valtaan Herodes liehitteli Julius Caesaria, mutta tämän murhan jälkeen vaihto nopeasti puolta ja kääntyi tukemaan Marcus Antoniusta, jonka aikana vuonna 40 eKr. Herodes sai nimityksen ”Juudean kuninkaaksi”. Kun Marcus Antonius hävisi myöhemmin valtataistelun jouluevankeliumissakin mainitulle keisari Augustukselle, jälleen Herodes ehti vaihtaa puolta Augustuksen kannattajaksi ja sai pitää asemansa ja henkensä.

Herodes aloitti vahvasti rakentamalla käsittämättömän määrän häikäiseviä rakennuksia, joista kuuluisin oli Jerusalemin toisen temppelin uudistus. Mutta loppuvaihetta hallitsivat asiat, joihin niin monet yksinvaltiaan sairastuvat: hän takertui valtaansa, alkoi pönkittää omaa etuaan ja pelätä vainoharhaisesti valtansa menettämistä. Hän surmautti muun muassa vaimonsa Mariamnen, kolme poikaansa Aleksanterin, Aristobouloksen ja Antipaterin sekä monia muita sukulaisiaan. Kun nykyisin itänaapurissa tiputaan ikkunoista, Herodeksen aikana tiputtiin jyrkänteeltä tai hukuttiin uima-altaaseen. Eri tapa, sama syy.

Päivän evankeliumi kertoo tästä Herodeksen valtakauden synkästä ja äärimmäisen julmasta loppuvaiheesta. Nykyisin meidän on mahdotonta ymmärtää, kuinka väkivaltainen tuo aika oli.

Tätä synkkää taustaa vasten syttyy Betlehemin tähti.

Joskus pimeällä taivaalla vain pieni valo riittää näyttämään meille oikean suunnan. Kun elämä on sekaisin ja tuntuu raskaalta, silloin pienikin valo putken päässä muistuttaa meitä toivosta: Kristuksen kanssa mikään hetki ei ole toivoton. Tätä juhlimme Loppiaisena.

Minua puhuttelee Loppiaisen evankeliumissa erityisesti kaksi sanaa. Ensiksi se, että muukalaiset olivat ”tietäjiä”. Alkutekstissä käytetty sana ”magoi” ei tarkoita poppamiestä, vaan tiedemiestä, tuon ajan parasta oppinutta. Kyse oli siis oman aikansa parhaista oppineista.

Nykyaikana länsimaita vaivaa myytti siitä, että tiede ja uskonto ovat vihollisia, sotajalalla toisiaan vastaan. Tällainen vastakkainasettelu on turha ja väärä. Kristillisen uskon mukaan tiede ja usko eivät ole vihollisia, vaan kumppaneita. Ne tutkivat eri asioita, mutta seuraavat samaa tähteä, totuutta. Tiede selittää ilmiömaailmaa, yrittää etsiä totuuksia miten-kysymyksiin: miten maailma on syntynyt, miten ihmisen elimistö toimii, miten järviekologia toimii Pyhäjärven kirkkaan pinnan alla. Usko vastausta elämän perimmäisiin kysymyksin: miksi olemme olemassa ja mihin olemme menossa. Mikä on elämme tarkoitus, mikä on oikein, miksi on kärsimystä, mihin kiinnitämme toivomme vaikeuksien keskellä. Kuka on Jumala, mitä hyvää hän lahjoittaa, miten hän ilmoittaa itsensä ja miten hänen pelastavaan yhteyteensä voi päästä?

Emme tiedä, mistä idän tietäjät tulivat – ehkä nykyisen Irakin tai Iranin alueelta. Emme tiedä, mikä oli heidän uskontonsa. Ehkä zarathustralaisuus, juutalaisia tai kristittyjä he eivät tietenkään olleet. Mutta he vaistosivat: nyt tapahtuu jotakin suurta! Nyt yksi Jumala, maailman luoja, avaruuksien herra ja kaikkien kansojen isä, lähestyy meitä ainutlaatuisella tavalla pienessä Betlehemin kylässä ja pienessä Kristus-lapsessa.

Ajatelkaa, kuinka paljon he näkevät vaivaa ratsastaessaan kamelilla tuhannen kilometriä! Ja mitä he tekevät löytäessään vastasyntyneen lapsen halvassa eläinten syöttökaukalossa? Osoittaakseen palvovaa kunnioitustaan he kumartuvat otsa maahan asti – sillä juuri ”palvovaa kumartamista” alkutekstin sana tarkoittaa. Näin ei tehdä ihmisten edessä. Näin tehdään Jumalan edessä.

Idän tietäjät siis olivat toisuskoisia, mutta he tunnistavat Jeesus-lapsessa tosi ihmisen ja tosi Jumalan, maailman Vapahtajan, kansojen toivon ja myös oman pelastuksensa lähteen.

Eikö tämä ole ajankohtaista ja puhuttelevaa! Idän tietäjät tunnistavat Kristus-lapsessa rauhan tuojan, ilon ja toivon tuojan, rakkauden opettajan ja koko maailman Vapahtajan. Herodes tunnistaa Kristus-lapsessa jotakin uhkaavaa ja pelottavaa. Idän tietäjät palvovat Kristusta, Herodes haluaa nitistää hänet. Me Euroopassa ja Suomessa asuvat olemme kuulleet hyvän sanoman Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa, mutta samalla nykyisin yhä useammat ovat vieraantuneet Kristuksesta. Kun Jeesuksen syntymästä kertovia barokkikonsertteja kielletään koululaisilta tai sellaiseen osallistumisesta määrätään kärsimyskorvauksia, eikö se kerro siitä, että meidän suhtautumisemme Kristus-lapseen on alkanut muistuttaa enemmän Heroksen epäluuloa ja nitistyshalua kuin idän tietäjien avoimuutta ja palvovaa kunnioitusta?

Rakkaat seurakuntalaiet! Loppiaisen evankeliumi kuuluttaa meille, että joulun hyvä sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa on avoin aivan kaikille kansoille ja aivan kaikenvärisille ja kaikenlaisille ihmisille. Sanoma Jumalan armahtavasta rakkaudesta tuli ensin juutalaisille, sitten pakanoille. Tämä ”Kristuksen salaisuus” on osuvasti ilmaistu päivän epistolassa. ”Henki on ilmoittanut Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen.”

Pienellä tuhannen vuoden viiveellä tämä iloinen ”salaisuus” saavutti myös nämä Sydän-Karjalan seudut. Ja tänään se on saavuttanut myös meidän sydämemme.

Rakas sanankuulija, Kristus syntyy sinulle, ei kiville ja kannoille, vaan sinulle. Hän tahtoo sinulle hyvää. Hän on sinun armahtajasi, puolustajasi ja pelastajasi. Annan tämän hyvän sanoman ilahduttaa sydäntäsi. Luota rohkeasti Kristukseen. Turvaudu vapautuneesti häneen. Annan hänen ohjata ajatuksiasi, sydäntäsi ja kättesi töitä – sitähän rukoilemme, kun siunaamme ristinmerkillä otsamme, rintamme ja kätemme ja lausumme ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.

Viime kädessä jokainen jumalanpalvelus on Epifania-juhla, jossa me idän tietäjien tavoin seuraamme Jumalan sanan valoa ja vaellamme kirkkoon, jossa polvistumme ehtoollisessa läsnä olevan Kristuksen ja jossa tulemme osallisiksi hänen armostaan ja rakkaudestaan.

Hallintorakenteet muuttuvat, mutta Kristuksen evankeliumi on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Keski-Karjalan seurakuntalaiset Tohmajärvellä, Kiteellä, Värtsilässä, Kesälahdella, Rääkkylässä ja kaikissa alueen kylissä: tulkaa rohkeasti Jumalan sanan kuuloon ja levittäkää vapautuneesti Kristus-Valoa myös tästä eteenpäin!