Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

 

Rakkaat juhlavieraat Kallaveden seurakunnassa ja Medialähetys Sanansaattajissa, sisaret ja veljet Kristuksessa. Sitä on nyt kolme päivää juhlittu Kuopiossa. Haluaisin ottaa pikagallupin. Kuinka moni teistä on tullut Savon ulkopuolelta vieraaksemme viettämään Sanansaattajan juhlia? Ja vielä jaksatte hymyillä?

Joko te vieraat olette oppineet rakastamaan kalakukkoa? Jos ette, ei hätää, ei se kaikkien savolaistenkaan lempiruoka ole.

”Minä rakastan sinua.” Tämä on ehkä kaikkein painavin, vavahduttavin ja kaunein sana, minkä ihminen voi kuulla ja minkä hän voi sanoa. Kunpa jokainen voisi sen joskus kuulla. Kunpa jokainen voisi sen joskus sanoa.

Mutta rakkaus on myös väärinkäytetty ja ryöstöviljelty sana. ”Rakastan kalakukkoa, rakastan jäätelöä, rakastan euroviisujen tunnelmaa.” En tiedä teistä, mutta minun korvaani särähtää. Jotenkin tällaisessa käytössä kalliin rakkaus-sanan viljely kuulostaa lässähtävältä. Plääh.

Kuka voi sanoa ja kenelle ”minä rakastan sinua”?

Ensimmäisenä tulee mieleen – tietenkin – rakastunut pari. Vaikkapa mies, joka polvistuu kosiakseen. Tai vaimo, joka toivottaa puolisonsa kotiin työmatkalta. Tätä sanotaan romanttiseksi rakkaudeksi, kreikaksi eros. Se tuntuu nostavan ihmisen ilmaan. Ja siitä on tunnetuimmat iskelmät ja kauneimmat runot tehty. Niin varmaan kuuluisimmat murhatkin, mutta ei puhuta nyt siitä.

Jostakin syystä me suomalaiset, varsinkin miehet, olemme sellaisessa maineessa, että emme sitä liikaa käytä. Vanha juttu kertoo sulhasesta, joka sanoo hääpäivänä puolisolleen. ”Minä rakastan sinua, minä rakastan sinua, minä rakastan sinua, se on nyt sanottu. Ja saatan tiedoksi, jos asiaintilaan tulee muutos.” Hei miehet, ei se sana kulu. Saa sen sanoa vielä kolme kuukautta häiden jälkeenkin. Kaipaamme kuulla sen yhä uudestaan. Ja hei, kyllä miehetkin sen kuulemista kaipaavat, vaikka joskus esittävät toista.

Mutta kuka muu voi sanoa ”rakastan sinua” ja kenelle? Voivatko perheenjäsenet sanoa niin toisilleen ruokapöydässä? Tai suvun jäsenet sukujuhlassa?

Totta kai. Sitä sanotaan kiintymysrakkaudeksi. Kuvittele kori vikiseviä koiranpentuja. Se on kaunis kuva kiintymysrakkaudesta. Tai lapsi, joka juoksee rakkaan mummon syliin. Tai yhdessä kasvaneet ja aikuisuuteen varttuneet sisarukset, jotka tuntevat syvää keskinäistä kiintymystä, vaikka asuisivatkin maapallon toisella puolella. Raamatun kreikassa kiintymysrakkaudelle on oma nimikin, storge. Se on rakkauden muodoista vaatimattomin, se on vähään tyytyväinen, sille riittää toisen ihmisen läsnäolo, joskus pelkkä olemassaolo.

Entä voivatko ystävät sanoa toisilleen ”minä rakastan sinua”?

Totta kai. Ajattele Kalpan jääkiekkopoikia tai Kupsin futisjunnuja, jotka aamusta iltaan ovat yhdessä. Tai ajattele koulutyttöjä, jotka kävelevät kouluun sydänystävinä, ”bestiksinä”, miehiä, jotka hirvimetsästyksen keskellä kumartuvat paistamaan makkaraa saman nuotion ympärille tai kahta naista, jotka kävelylenkkeilevät yhdessä ja samalla jakavat elämän iloja, itkevät kipuja ja lohduttavat toisiaan. Biologinen evoluutio ei ystävärakkautta tunne eikä tarvitse. Mutta silti se on tärkeä rakkauden muoto, nykyään aivan liian aliarvostettu. Raamatun kreikassa ystävärakkaudesta käytetään sanaa filia.

Kun Raamattu puhuu rakkaudesta Jumalan lahjana, se tarkoittaa näitä kaikkia. Romanttista rakkautta, kiintymysrakkautta ja ystävärakkautta. Kaikkien näiden rakkauksien lähde on Kolmiyhteinen Jumala.

Mutta silti jotakin olennaista puuttuu. Kun Raamattu puhuu rakkaudesta, vaikkapa tämän päivän teksteissä, se käyttää lähes aina aivan erityistä termiä, nimittäin agape.

Sitä voisi kutsua lahjarakkaudeksi. Se ei kysy, mitä minä saan, vaan mitä minä voin antaa ja lahjoittaa. Se ei etsi omaa etua, vaan toisen parasta. Se ei ole itselle haluavaa, vaan toisia palvelevaa.

Se on niin korkeaa, että monet kysyvät aivan aiheellisesti, onko se ihmiselle edes mahdollista. Oikeastaan tutkijat kiistelevät tästä. Mutta antaa heidän kiistellä.

Me tiedämme, että tämä palveleva rakkaus on sitä rakkautta, jolla Kristus rakastaa meitä. Siksi hän sanoo sinulle tänään: ”Minä rakastan sinua”. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhan liittoni horju. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään meistä joutuisi hukkaan, vaan pelastuisi jo tässä elämässä iloon, rauhaan ja vapauteen.

Tämä on suurinta rakkautta, mitä voi kuvitella. Tämä on suurinta rakkautta, mitä on olemassa. Kaikki tämä palveleva rakkaus, itsensä lahjoittava, uhrautuva rakkaus alkaa Jumalasta ja virtaa häneen. Kaikki tämä palveleva rakkaus heijastaa hänen pohjatonta hyvyyttään sinua kohtaan.

Kun sinä ja me tulemme osalliseksi tällaisesta palvelevasta rakkaudesta, me voimme saada niskalenkin omasta itsekkyydestä, ja alkaa palvelemaan toisia. Sitä Paavali tarkoittaa, kun hän tiivistää Jumalan lain rakkauden käskyyn päivän epistolassa: ”Joka rakastaa toista, on täyttänyt kaikki lain vaatimukset. Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Se kuulostaa kirkkaalta, mutta rehellisesti sanottuna, ei ole aina helppoa. Tarvitsemme siinä kasvamiseen Jumalan apua. Ja tarvitsemme siinä vahvistumiseen toisten ihmisten apua, siis yhteisöä.

Tästä Jumalan palvelevasta rakkaudesta hyvänä esimerkkinä on kirkkomme lähetystyö. Tänään juhlimme sitä työtä, jota Medialähetys Sanansaattajat tekee ja rukoilemme sen puolesta. Lähetystyön perimmäinen tehtävä on välittää hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta Kristuksessa niille, jotka sitä eivät vielä tai eivät enää tunne. Tämän sanoman vastaanottaminen saa aikaa muutoksen, aluksi ihmisessä ja vähitellen koko kulttuurissa. Tämän sanoman vastaanottaminen synnyttää iloa, rakkautta, rauhantahtoa ja toivoa. Kun yksi, kaksi tai kolme ihmistä ottaa vastaan tämän sanoman Jumalan armahtavasta rakkaudesta, se alkaa levittää valoaan.

Mutta se ei leviä ilman tekijöitä. Ei riitä, että me katsomme sitä katsomosta, ulkopuolisina. Siksi on suuri lahja, että on ihmisiä, jotka tahtovat antaa itsensä Kristuksen lähetystehtävän palvelukseen sanomalla: ”Herra, tässä olen. Ota minut käyttöösi. Lähetä minut palvelemaan toisia rauhan evankeliumilla.”

On suuri lahja, että meillä on Sanansaattajat-järjestö, joka on valmis lähettämään. He tarvitsevat meidän tukea ja apua, siis varoja, kannustusta, esirukousta ja niin edelleen. Lähetystyön tukeminen on osallistumista Jumalan palvelevan rakkauden virtaan. Päivän evankeliumissa leski antaa vähästään, ja näin toimii meille kaikille esimerkkinä lahjoittavasta rakkaudesta. Kirkon jäsenmaksu, kirkollisvero, on sinun lesken roposi, jolla tehdään paljon hyvää vaikkapa Kallaveden seurakunnassa. Tänään voit tukea myös Sanansaattajien medialähetystyötä suljetuissa maissa miljoonien vainottujen ihmisten parissa. Sen tukeminen on palvelevaa rakkautta in action.

Sansalla on medialähetyksen tekijänä nykyaikaiset keinot, mutta ikiaikainen lähetystehtävä. Sansassa kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön kuuluu neljän R-kirjaimen ohjelman: Raamattu, rukous, rakkaus ja rohkeus. Toiminnanjohtaja Mikko on yhdistänyt tähän vielä viidennen R-kirjaminen, nimittäin Ristiinpölytyksen, kun eilen sanoit näin: ”Ristiinpölytys kiteyttää sen, että työmme on ristikeskeistä ja evankeliumiin keskittyvää. Pölytys muistuttaa siitä, että voimme oppia toisilta ja välittää hyvää eteenpäin. Eri lajiset hedelmäpuut pölyttävät toisensa parhaiten.”

Iloitsen siitä, että tänään saamme siunata ja lähettää uusia tekijöitä tuon tehtävän palvelukseen.

Tänään Roy Rissanen siunataan strategiseksi kehittäjäksi, Mikael Tuner Sansan TV-tuotantoon tekemään ohjelmia mm. persiankielisille, Satu Hauta-aho Toivoa naisille -verkoston yhteyspäälliköksi tukemaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja Mikko Matikainen Sansan toiminnanjohtajan tehtäviin. Teidän medialähetystyönne avulla ilosanoma Kristuksen rakkaudesta voi tavoittaa suljetuissa maissa yhden sydämen kerrallaan, sitten kymmenen, sitten miljoonia. Silloin Jumalan avulla heikosta voi tulla vahvaa, pienestä voi kasvaa suurta.

Teidät on helppo lähettää lähetystyöhön Mikon omilla sanoilla, kun eräässä haastattelussa sanoit: ”Heikommalta näyttävät ovat tässä maailmassa suuria lahjoja muille ihmisille. Jos kaikki olisivat menestyneitä ja onnistuneita, niin puuttuisi inhimillisyys, nöyryys ja toisen auttaminen ja kohtaaminen. Kun oivaltaa, että kaikki ovat lopulta samalla viivalla ristiltä katsottuna, niin ymmärtää, ettei ole varaa arvostella toisia. Olemme tässä maailmassa, jotta voimme rakastaa, tulla rakastetuiksi ja auttaa toisiamme kukoistamaan.”

Herra olkoon teidän kanssanne.