Evankeliumi Joh. 9:1–7, 39–41

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.
    Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”

Rakkaat sanankuulijat Vuokin kirkossa

Vuokin rajaseutukirkko on kaunis ja kauniilla paikalla. Korpikansan kirkko vihittiin käyttöön 10 vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen, eikä se ole sattuma. Kuopion nykymuotoinen hiippakunta aloitti toimintansa toukokuussa 1939, ja jo heinäkuussa piispa Eino Sormunen matkusti Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajaseudulla vahvistamassa kirkollista elämää. Hän oli saanut opetusministeriöltä tehtäväksi matkustaa rajaseudulla ja katsoa sopivia paikkoja kirkkojen rakentamista varten. Sodan jälkeen kirkolla ja valtiovallalla oli yhteinen tarve hoitaa, korjata, parantaa sodan haavoista kärsiviä alueita ja niiden asukkaita. Kirkkojen jälleenrakennus sodassa tuhoutuneiden tilalle oli yksi osa tätä kansallista eheyttämisprojektia. Samalla haluttiin myös hillitä korpikommunismia ja vallankumouksellisuutta tilanteessa, jossa Neuvostoliitto oli saanut vahvan niskalenkin Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta.

Vuokin kirkon rakentaminen kytkeytyi siis valtakunnan politiikkaan. Rajaseutukirkkojen rakentamisella haluttiin parantaa, hoitaa ja sitoa rajaseudun ihmisten, ”rajarahvaan” kuten sanottiin, haavoja.

Päivän Raamatun tekstit kertovat parantamisesta. Päivän evankeliumi ja oikeastaan koko aihe kertoo Jeesuksesta nimenomaan parantajana. Siinä on jotakin poikkeuksellista, ehkä kiusallistakin.

Parantamiskertomusten sijasta useat Uuden testamentin tutkijat ovat keskittyneet tutkimaan Jeesuksen opetuksia ja viimeisten päivien tapahtumia. Ehkä Jeesuksen toiminta kansan parantajana ja henkien karkottajana on koettu modernille ihmiselle häiritseväksi. Nykyisinhän apua sairauksiin mennään hakemaan terveyskeskuksesta – jos sellainen sattuu vielä paikkakunnalla olemaan. Joidenkin tutkijoiden mielestä Jeesus oli ennen kaikkea kiertelevä filosofian opettaja, kuten niin sanotut kyynikkofilosofit Antiikin Kreikan kulttuurissa.

Kuitenkin jokainen evankeliumeja lukeva voi tehdä helposti havainnon: varsinkin evankeliumien alkuosissa on lukuisia kertomuksia siitä, kuinka Jeesus parantaa sokea, ramman, kuuron, spitaalisen tai ihmisen, joka nykykielellä sanottuna kärsii mielenterveysongelmista. Emme yksinkertaisesti voi sensuroida tai häivyttää tätä puolta Vapahtajastamme. Ja miksi pitäisi! Sehän on hyvä asia! Sehän kuuluttaa hyvää sanomaa: Jumala toimii Kristuksen kautta. Hän tahtoo osoittaa lempeää rakkauuta jokaista kohtaan.

Monet kriittisetkin Raamatun tutkijat (kuten Heikki Räisänen tai Gerd Theisen) myöntävät nykyisin: kyllä, Jeesus todellakin toimi julistajan lisäksi myös parantajana ja kyllä, hän todella paransi sairaita. Muuten ei yksinkertaisesti ole selitettävissä, se kuinka nopeasti ja laajasti hänen maineensa alkaa levitä, ensin Galileassa, sitten Jerusalemin ympäristössä.

Antiikin Kreikassa tunnettiin jonkin verran kertomuksia kiertelevistä kansanparantajista. Nuo kertomukset keskittyivät ennen muuta parannustekniikoihin: mikä oli käytetty loitsu tai muu menetelmä. Lisäksi ne olivat dramaattisia eli korostivat ihmeen suuruutta.

Evankeliumin kertomukset Jeesuksesta parantajana ovat sitä vastoin hyvin toteavia, epädramaattisia. Ne vain lakonisesti toteavat tapahtuneen. Päähuomio ei ole parannustekniikassa – päivän evankeliumi on oikeastaan ainoa kohta, jossa kerrotaan minkäänlaisesta parantamiskeinosta, syljestä tehdystä tahnasta.

Evankeliumien parantamiskertomuksissa päähuomio on siinä, mitä Jeesuksen toiminta kertoo Jumalasta. Se, että sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulonsa ja mielenterveytensä menettäneet vapautuvat taakoistaan – ja että heidät kaikki kohdataan hyväksyvästi ja otetaan eristyksestä yhteyteen! –  on yksi (vaan ei ainoa) merkki siitä, kuinka Jumala itse toimii ja tekee hyvää Jeesus Nasaretilaisen persoonassa. Jeesuksen vastustajatkaan eivät kiistä, että Jeesus todella paransi sairaita. He etsivät selitystä tapahtuneille tosiasioille eli parantumisille väittämällä, että Jeesus käyttää mustaa magiaa, siis turvautuu Jumalan vastustajaan.

Tämä on suuressa mittakaavassa Jumalan ja hänen vastustajansa ero. Jumalan vastustajasta käytetään Raamatussa termiä Diabolos, joka tarkoittaa erottajaa, erilleen heittäjää, riidan kylväjää. Jos uutisotsikoita katsoo, hänellä menee hyvin: Venäjä ja Ukraina sotivat, Lähi-Itä on liekeissä, Englannissa sadat tuhannet mielenosoittajat tappelevat kaduilla, Yhdysvalloissa poliittiset johtajat käyttävät häpeällistä kieltä mustamaalatessaan toisiaan.

Sen sijaan Jeesus Kristus on parantaja, joka tahtoo hoitaa, korjata, rakentaa, eheyttää ja tehdä ehjäksi. Tämä koskee yksilöä, aivan erityisesti niitä, jotka kärsivät ja joita halveksitaan eniten. Evankeliumit paljastavat, kuinka merkillisellä tavalla Jeesus pystyy luomaan lempeän, hyväksyvän, luottamukseen perustuvan suhteen niiden sairaiden välille, jotka yksi kerrallaan tuodaan hänen luokseen. Näillä ihmisillä ja myös heidän omaisillaan on kova tuska ja hätä. Kukaan muu ei heitä ole pystynyt auttamaan. Jeesuksen luo tuodaan sairaita, joita muut pitävät outoina ja rasittavina, jopa pelottavina. Niin pelottavina, että heidän sairautensa selitetään pahan hengen valtaan joutumisena. Luultavasti he olivat eri tavoin mieleltään sairaita. Sen johdosta nämä kärsivät usein eristettiin ja karkotettiin elämään maakuopissa kylien ulkopuolella.

Näihin kaikkein kurjimpina pidettyihin ihmisiin Jeesus luo lempeän, hyväksyvän ja kunnioittavan suhteen. Näille epätoivoisille ihmisille Jeesus tuo avun ja armon. Näille hän palauttaa arvokkuuden. Nämä sairaat ja syntisinä pidetyt hän palauttaa takaisin toisten ihmisten yhteyteen ja Jumalan pelastavaan yhteen: ”Mene rauhassa, uskosi on sinut pelastanut.” Kaikki nämä kohtaamiset kuluttavat. Ei ihme, että illan päätteeksi Jeesuksen kerrotaan etsineen lepoa yksinäisyydestä.

Tämä on hyvä uutinen meille kaikille. Jeesus on se laupias samarialainen, joka tahtoo tulla sinun luoksesi, hoitaa sinun haavasi, ruokkia sinun nälkäsi, parantaa sinun yksinäisyytesi, tuoda sinut syyllisyydestä vapauteen ja häpeästä iloon. Hän tahtoo armahtaa sinua ja antaa sinulle synnit anteeksi. Monesti meillä ihmisillä on taipumus selittää sairaudet ja kärsimykset jollakin tavoin ihmisen syyksi tai Jumalan rangaistuksesi. Tämän selityksen ja syy-seuraussuhteen Jeesus torjuu.

Jeesuksen lempeä, armahtava ja rakastava tapa kohdata parantajana monia sairaita yksilöitä kertoo lopulta siitä, kuinka hän kohtaa meidät ihmiskuntana. Hän on tullut parantajaksi myös koko ihmiskunnalle. Hän on tullut korjaamaan sen, minkä Diabolos, riidankylväjä, on heittänyt erilleen. Hän on tullut parantamaan koko ihmiskunnan haavat. Siksi sanomme häntä sovittajaksi.

Kristuksen, suuren sovittajan ja lempeän parantajan jalkojen juureen tullaan kirkossa. Lopulta juuri sitä tarkoitusta varten tämä Vuokin rajaseutukirkko on rakennettu. Sitä varten, että jokainen Kainuun rajakylän asukas voisi tulla omasta torpasta yhteen, voisi tulla kaikkien haavojen, kompurointien ja lankeemustenkin kanssa Kristuksen jalkojen juureen. Hänen sanansa hoitamaksi ja lohduttamaksi. Konkreettisesti tämä tapahtuu ehtoollispöydässä, jossa yhdessä polvistumme läsnäolevan Kristuksen eteen ja otamme hänet vastaan pyhitetyssä ehtoollisen leivässä ja viinissä. Tämä on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Sen johdosta pitää iloita, hymyillä ja kiittää, ei mököttää eikä murjottaa.

Tahdon kiittää Rajaseutukirkon ylläpitäjiä siitä, että haluatte huolehtia tästä Herran huoneesta. Siten toimitte myös parantajina ja pidätte yllä Vuokissa ja sen kulmilla asuvien kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Antakaa Kristuksen asua Vuokissa myös jatkossa.

Herra olkoon teidän kanssanne.