Suuri kutsumuskertomus

Rakkaat seurakuntalaiset, hyvä Hannu

Tämän viikkomessun evankeliumi muistuttaa meitä kaikkia yhdestä tärkeästä sanasta. Se sama sana sopii myös sinulle, hyvä Hannu, kun sinut tänään siunataan ja lähetetään evankeliumin työhön. Se sana on kutsu ja kutsumus. Päivän evankeliumi on kutsumusvertaus ja kutsumuskertomus.

Palataan ensin hieman taaksepäin. Raamatun ensimmäinen kutsumuskertomus on sen ensilehdillä, nimittäin luomiskertomus. Siinä Jumala luo maailman hyväksi. Mutta hän ei jätä maailmaa oman onnensa varaan, vaan antaa ihmiselle tehtävän: hän kutsuu ihmisen työtoveriksi ”viljelemään ja varjelemaan” Jumalan luomakuntaa. Tämä on ihmisen peruskutsumus, ajallinen kutsumus, jokaisen ihmisen kutsumus. Jumala kutsuu meitä huolehtimaan luomakunnasta, rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja pitämään huolta toisistamme. Tämä perustehtävä on kipeällä tavalla ajankohtainen myös täällä kehittyvien hiippakuntien Suomessa, kuten viime päivien uutiset kainuulaisen kaivosteollisuuden piiristä muistuttavat. Ei ole yhdentekevää, miten toteutamme Jumalan kutsua viljellä ja varjella. Meillä on oikeus hyödyntää vastuullisella tavalla luomakunnan lahjoja, mutta vain ja ainoastaan luomakunnan ehdoilla. Meidän tulee virittää elinkeinotoimintamme niin, että emme varasta tulevilta sukupolvilta.

Toiseksi Uusi testamentti on kertomusta siitä, kuinka Jumala kutsuu meitä myös pelastukseen Kristuksessa. Jokapäiväinen kokemus osoittaa, että jokaisella meistä on taipumus panna Jumala viralta, jättäytyä omavoimaisuuden harhaan, kääntyä itseen ja kääntää selkä myös lähimmäiselle. Jumala itse kutsuu ihmisen pois synnistä ja vieraantumisesta.  Hän itse lähettää Poikansa ja sovittaa meidät itsensä kanssa. Oikeastaan kristittyjä kutsutaan Uudessa testamentissa sanalla ”kutsutut”. Me olemme niitä, jotka Jumala itse on lunastanut Kristuksessa ja kutsunut ulos synnin ja kuoleman vankilasta seuraamaan Kristusta ja elämään ilossa ja vapaudessa toisiamme palvellen.

Tässä tuomiosunnuntain evankeliumissa Jeesus osoittaa kristityn kutsumuksen. Hän ei ole vain taivaassa Isän oikealla puolella, vaan jokaisessa nälkäisessä ja janoisessa, kaikissa sairaissa ja alastomissa, jokaisessa kärsivässä ja huono-osaisessa. Kristuksen sanoma on kirkas, niin kirkas kuin se vain voi olla: Hän on rakastanut meitä ja siksi hän kutsuu meitä jokaista rakastamaan ja palvelemaan toisia. Päivän evankeliumissa hän kutsuu jokaista meitä harjoittamaan sekä diakoniaa että lähetystä. Ei hän sano, että lähimmäisen auttaminen tai evankeliumin julistaminen kuuluu vain papeille tai kirkon työntekijöille. Se kuuluu kaikille. Niin myös – yllättävää kyllä – kirkkolakimme sanoo: ”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.” Seuraavassa pykälässä myös lähetys annetaan sekä seurakunnalle että jokaiselle sen jäsenelle, kun sanotaan: ”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä.”

Kolmanneksi Uusi testamentti on kertomusta siitä, kuinka Jumala yhdistää Kristuksen seuraajat yhdeksi kirkoksi. Oikeastaan Raamatun alkukielessä sana ”kirkko” (ekklesia) ja sen jäsenet (ekkletoi) tulevat samasta sanasta. Kristittyjä merkitsevä sana ekkletoi tarkoittaa ”kutsuttuja” ja kirkkoa tarkoittava ekklesia sana viittaa ”kutsuttujen yhteisöön”.  Se muistuttaa meitä siitä, että Kristus, kirkko ja kristityt kuuluvat yhteen. Ne muodostavat yhden elävän todellisuuden, jota Paavali kutsuu Kristuksen ruumiiksi. Ei ole kirkkoa ilman kristittyjä. Mutta kristitty ei myöskään voi olla ilman kirkkoa. Kirkon paras kaunistus on sen jäsenet, ei kukkamaljakko tai kristallikruunu. Ja toisaalta jokainen meistä voi elää kristittynä vain kirkossa, jossa Jumala synnyttää ja vahvistaa uskoa kasteen, ehtoollisen ja evankeliumin julistuksen välineitä käyttäen.

Tämä on se suuri kutsumuskertomus, josta myös sinä, rakas veli Hannu, olet osallinen. Jumala itse on kutsunut sinut osalliseksi Kristuksen sovitustyöstä ja hänen rakkaudestaan. Hän on itse synnyttänyt sinussa uskon lahjan ja tehnyt sinusta elävän oksan viinipuussa, elävän jäsenen Kristuksen ruumiissa. Mutta vielä enemmän: hän on itse kutsunut sinut evankeliumin työhön, tämän Kristuksen ruumiin palvelukseen, Kristuksen kirkon työhön Suomen evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen kautta. Siksi hän itse tahtoo myös siunata sinua tänään hyvyydellään ja armolahjoillaan.

Vanhastaan puhutaan sekä ulkoisesta että sisäisestä kutsusta. Sinussa on syttynyt sisäinen kutsumus ja palo evankeliumin työhön. Tänään me kaikki iloitsemme sinun sisäisestä kutsumuksestasi. Mutta iloitse sinäkin. Se antaa ihmeellistä iloa, tarkoitusta, virtaa ja voimaa työhön. Se auttaa myös vastoinkäymisissä.

Sisäisen kutsun lisäksi tarvitaan myös ulkoinen kutsu. Suomen evankelis-luterilainen Kansanlähetys, yksi kirkkomme virallisista lähetysjärjestöistä, on yhdessä kutsunut sinut työhönsä. Et ole omalla asiallasi. Työsi on samalla myös kirkkomme työtä. Pian sinua kehotetaan tunnustamaan kirkon yhteinen usko. Pian sinulta kysytään, tahdotko Jumalan avulla pysyä lujana tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia. Pian sinä lupaat hoitaa tehtävääsi uskollisesti Jumalan kunniaksi ja Kristuksen kirkon rakentumiseksi. Muista nämä lupaukset ja iloitse niistä. Sinun ei itse tarvitse keksiä kristillistä uskoa, vaan julistaa Jumalan suuria tekoja. Sinun ei tarvitse tehdä työtä yksin, vaan yhdessä työtovereiden ja kaikkien meidän, koko kristityiksi kutsuttujen kanssa.

Mutta muista myös, että loppujen lopuksi voimme puhua kutsumuksesta vain Jumalasta käsin. Hän itse on kutsunut sinut. Hän on uskollinen ja kantaa myös väsymyksen hetkinä. Hän saa aikaan uskon ja kääntymyksen, et sinä. Hän kannattelee sinua, sellaisinakin hetkinä, jolloin kutsumus meinaa peittyä huolien ja näköalattomuuden alle. Luota hänen uskollisuuteensa. Ja julista sitä muille.