Tämän päivän on Herra tehnyt

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (+).

”Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä.” (Ps. 118:24) Arvoisa ministeri, rakkaat ystävät, sisaret ja veljet. Nämä kiitospsalmin iloa heijastavat sanat ovat mielessäni, kun ajattelen tätä Kotirinteen taloa: kaikkea sitä uhrautuvaa työtä, jota tämän talon rakentamiseksi on tehty ja kaikkea sitä toivoa, jonka tämä talo lupaa ja antaa asukkaille.

TTY-asunnot ja Työterapinen yhdistys ovat pyytäneet, että toimittaisin tämän Kotirinteen siunaamisen. Teen sen erityisen mielelläni. Kuten tiedämme, tämä Kotirinne ei ole mikä tahansa talo. Tämä on osa valtioneuvoston tukemaa sosiaalisen isännöinnin projektia, eikä tätä ole rakennettu voiton tuottamista, vaan vailla asuntoa olevien ihmisten auttamista varten. Tässä talossa on 45 kotia, 45 toivon ovea, josta pitkään asuntoa vailla olevalle avautuu uusi koti ja uusi toivo.

Omasta kokemuksesta jokainen meistä tietää, kuinka suuri asia on oma koti. Suomen ankarissa ilmasto-oloissa ihminen tarvitsee asuntoa jo pelkästään ruumiillista suojaa varten. En koskaan unohda, kun näin Helsingin Sörnäisissä jouluiltana vanhan kodittoman yksinäisen miehen, joka etsi pakkasessa lämpöä nojaamalla seinän viereen ilmastointikanavan kohdalla. Tuntui, että sydän särkyy.

Ihminen tarvitsee kotia myös kasvaakseen ehjäksi ihmiseksi ja elääkseen arvokkaana ihmispersoonana. Oma osoite on yhtä tärkeä kuin oma nimi. Jokainen meistä on syntynyt johonkin kotiin. Hyvä koti on turvapaikka, jossa saa olla oma itsensä, ja jossa ei tarvitse näytellä jotakin toista. Kotona saa olla vapaa, mutta myös väsynyt, haavoilla, mutta myös hoidettu. Ilman kotia ihminen joutuu ahdinkoon, johon kenenkään ei pitäisi joutua. Siksi toivon, että muistaisimme aina tämän Kotirinteen Toivon majakkana, joka muistuttaa uuden aloittamisen mahdollisuudesta.

Tässä kodin siunaamisen toimituksessa emme siunaa vain seiniä, vaan pyydämme myös hyvän ja ihmisiä rakastavan Jumalan siunausta ja varjelusta kaikille, jotka täällä asuvat, täällä työskentelevät ja täällä vierailevat. Rukoilemme, että hän itse tekisi tästä talosta jokaiselle asukkaalle turvapaikan ja toivon tyyssijan, jossa jokainen asukas kokisi itsensä arvokkaaksi ja hyväksytyksi.

Erityinen kiitos kuuluu niille yhteisöille, jotka ovat tehneet tästä talosta totta. Kiitos Ympäristöministeriölle ja ARA:lle, hankkeen tärkeille rahoittajille! Kiitos Kuopion kaupungin sosiaalitoimelle ja asunnottomien palveluyksilölle sekä paikalliselle Työterapiselle yhdistykselle! Näiden yhteisöjen sisällä on ollut monia ihmisiä, jotka ovat nähneet vaivaa ja antaneet aikansa ja tarmonsa yhteiselle asialle. Pentti Happonen, Henna Eskelinen, Pekka Kortelainen, Ulla Kuikka, Hannu Harjunheimo, Peter Fredriksson, Tapani Taskinen ja monet muut ihmiset ovat antaneet itsensä hyvän palvelukseen. Kiitos heille ja kaikille muille vastuunkantajille!

Rohkenen sanoa, että he kaikki ovat olleet Jumalan suuna, käsinä ja jalkoina tekemässä hyvää ja auttamassa apua tarvitsevia uuteen, arvokkaaseen elämään. Kristillisen uskon mukaan rakkaus Jumalaan toteutuu lähimmäisen rakastamisena ja palvelemisena. Jumalan silmäterä ovat erityisesti ne, jotka ovat muita heikommassa asemassa.

Matteuksen evankeliumin 25 luvussa Jeesus esittää viimeisestä tuomiosta vertauksen, jossa hän itse samaistuu kaikkiin apua tarvitseviin lähimmäisiin. Vertauksessa Ihmisen Poika avaa taivaan kodin ovet kaikille niille, jotka ovat auttaneet ahtaalla olevia, alkutekstin mukaisesti ”suorittaneet diakoniaa”. Näille auttajille hän sanoo: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te annoitte minulle kodin. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:34-36). Jumalaa rakastetaan rakastamalla ja palvelemalla lähimmäisiä.

Sisaret ja veljet. Uuden kodin tai uusien tilojen siunaaminen on aina kiitosjuhla, siksi kodin siunaamisen liturgisen viettoon on vanhastaan kuulunut kiitospsalmi. Vanhan tavan mukaisesti lausumme psalmin vuorolukuna: kun liturgi lausuu psalmin antifonin ”tämän päivän on Herra tehnyt”, seurakunta vastaa psalmin sanon: ”iloitkaa ja riemuitkaa siitä”.