Saarna Valtimon kirkossa 14.8.2016

Saarna 13. sunnuntaina helluntaista Valtimon kirkossa

Vanhan testamentin lukukappale

Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” 2. Moos. 4: 10–12

Evankeliumi

Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” Mark. 7: 31–37

 

Sisaret ja veljet Kristuksessa

Tervehdin sydämellisesti kaikkia teitä Valtimon seurakuntalaisia, kesävieraita ja myös tänään täällä Karjalan katolla Suomen Keskustanaisten 75-vuotisjuhlaa viettäviä juhlijoita. Armo ja rauha teille.

Tämän pyhäpäivän ja jumalanpalveluksen Raamatun tekstit puhuvat – puhumisesta. Päivän Vanhan testamentin tekstissä ujo Mooses saa itse Jumalalta kutsun johdattaa valittu kansa pois Egyptin orjuudesta Luvatun maan vapauteen, mutta Mooses estelee ja äpöttelee: ”Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Lähihistoriaa tuntevat muistavat, että muuan entinen pääministeri vetosi tähän kohtaan, kun imago-tietoiset puoluetoverit moitiskelivat häntä hitaasta puheesta ja kankeasta kielestä.

Ujo Mooses saa kuulla lupauksen: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

Puhuminen on meidän ihmisten tapa olla elävässä vuorovaikutuksessa toinen toisiimme. Tuntuu vaikealta ajatella elämää, jossa emme voisi millään tavalla puhua toisillemme tai jakaa yhteisiä iloja ja suruja. Perhe-elämässä ja parisuhteessa on ratkaisevan tärkeää, että opimme sekä puhumaan omista toiveista että kuuntelemaan toista puolisoa ja perheen jäseniä.

Monet teistä tietävät kokemuksesta, että puhuminen kuuluu myös politiikkaan. Yhteistä suuntaa etsitään keskustelemalla, yhteiskunnallisia asioita hoidetaan puhumalla. Suuret puhujat ovat sellaisia, jotka sanoittavat yhteisiä tuntoja, synnyttävät ihmisessä hyvän muutoksen ja saavat ihmiset yhdessä liikkeelle oikeiden asioiden puolesta.

Puhuminen kuuluu myös papin ja piispan työhön. Tämä johtuu viime kädessä siitä, kuka ja millainen on se Jumala, johon me uskossa turvaudumme. Hän ei ole mykkä eikä hän tahdo eristäytyä omaan todellisuuteensa. Hän on luonut ihmisen rakkautensa kohteeksi, hän on antanut ihmiselle kyvyn olla vuorovaikutussuhteessa toisten ihmisten mutta myös itsensä kanssa. Erityisesti tämä dialogi tapahtuu jumalanpalveluksessa. Martti Luther määritteli jumalanpalveluksen juuri ihmisen ja Jumalan vuoropuheluksi, kun hän kerran saarnasi Torgaun kirkossa: ”Täällä suuri Jumala puhuu meille sanassaan ja me puhumme hänelle rukouksissa ja kiitosvirsissä.” Papin ja sananjulistajan virka on olemassa, koska Jumala tahtoo sanassaan lähestyä ihmistä, puhutella häntä, paljastaa hänen lankeemuksensa, mutta ennen kaikkea parantaa, nostaa ja vetää ihmisen rakastavaan yhteyteensä.

Joku voi joskus luulla, että papille, piispalle tai muulle puhetyöläiselle puhuminen olisi jotenkin helppoa. Itse en koe niin. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän puhuminen ujostuttaa ja jännittää. Mitä enemmän tulee kokemusta, sitä ankarammaksi käyvät itsekritiikki ja sisäiset syytökset. Luulen, että myös moni kansanedustaja, kunnallispoliitikko tai onnittelupuhetta hääväelle pähkäilevä morsiamen isä miettii usein kuten Mooses: en tiedä, enkä osaa. Moni ajattelee, kunpa minäkin saisin kuulla saman lupauksen, jonka Jumala antoi Moosekselle: ”minä olen sinun kanssasi, kun puhut ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

Päivän Raamatuntekstit ovat poikkeuksellisen ajankohtaisia. Tänä aikana politiikassa ja kaikessa julkisuudessa puhuminen on käynyt entistä kärjekkäämmäksi. Sosiaalinen media on suuri lahja, mutta siihen liittyy myös monia lieveilmiöitä. Nettikiusaamisesta on tullut uusi ja vaikeasti havaittava koulukiusaamisen muoto. Verkkolehtien keskustelupalstoista on tullut suoranaisia sontaluukkuja: kielenkäyttö on paikoin niin hävytöntä, että se välillä masentaa, välillä suututtaa. Rasismi rehottaa ja herraviha kukkii. Erityisen vaikeaa on epäluottamuksen hermeneutiikka, periaatteellinen pahantahtoisuus: usein varsinkin yhteiskunnallista vastuuta kantavien poliitikkojen ja viranomaisten vilpittömiä tarkoitusperiä epäillään. Rakentavatkin uudistusehdotukset käännetään vain oman edun ajamiseksi.

Mutta osaavat jotkut poliitikotkin. Amerikan presidentinvaaleissa republikaanien ehdokas keskittyy asia-argumenttien sijasta solvaamaan häntä arvostelevia niin, että jopa oman puolueen arvovaltaisimmat johtajat haukkovat henkeään.

Toisaalta voi kysyä, onko meistä tullut liian herkkähipiäisiä. Emmekö kestä enää suoraa ja railakasta tuuletusta? Eikö meidän pitäisi loukkaantumisen sijasta pikemmin tukea räväkkää retoriikkaa? Voisiko Raamatusta löytyä asiaan langanpäitä?

Jumala itse on sana ja hän on luonut meistä puhumaan kykeneviä persoonia. Siksi Jumala itse käyttää sanaa lähestyessään ja puhutellessaan ihmistä. Jumalan sanalla tarkoitetaan ennen kaikkea kolmea asiaa. Ensiksi Jeesusta Kristusta: Uuden testamentin mukaan hän on Jumalan lihaksi tullut sana, joka paljastaa Luojan rakastavan sydämen. Toiseksi Jumalan sanalla tarkoitetaan kirjoitettua sanaa, Pyhää Raamattua, jossa Jumala ilmoittaa tahtonsa ja armonsa. Kolmanneksi Jumalan sanalla tarkoitetaan myös saarnaa eli sanan ajankohtaista julistusta, jonka välityksellä Jumalan tahtoo puhutella meitä tässä ja nyt.

Mitä Jeesus Kristus, Jumalan oma sana, paljastaa meille puhumisesta? Millaista on hänen puheensa meille?

Kun lukee evankeliumia ”omalle kohdalle”, kuten sanotaan, voi havaita, että Jeesuksen puheessa on kolme piirrettä: hän paljastaa, hän parantaa ja hän haastaa.

Ensiksi hänen puheensa on totuudellista: se paljastaa meihin kätkeytyvän epäuskon ja itsekkyyden. Siksi se paljastaa myös sen, että tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja anteeksiantoa.

Toiseksi Jeesuksen puhe on parantavaa. Hän ei halua haavoittaa, vaan sitoa. Hän ei loukkaa, vaan hoitaa ja tekee terveeksi. Tästä ovat erityisen konkreettisena merkkinä evankeliumien monet parantamiskertomukset, myös tämän päivän evankeliumi. Jeesuksen ihmeparantamiset olivat tuon ajan ihmisille aivan yhtä yllättäviä ja käsittämättömiä kuin ne ovat meillekin. Niiden tarkoitus ei ole shokeerata tai herättää hämmästystä, niin kuin taikuri tai loitsujen lukija ehkä tahtoo. Ne ovat merkkejä Jumalan voimasta ja vallasta hänen luomakunnassaan. Ne kertovat siitä, että hän tahtoo pelastaa koko ihmisen, ei vain näkymätöntä sielua, vaan myös konkreettisen ruumiimme.

Jeesuksen parantamiskertomuksille on tyypillistä, että hän käyttää voimasanoja. Hänen sanansa on vaikuttavaa: se luo sen minkä lupaa. Mykkä saa uudelleen kyvyn puhua, kuuro saa kyvyn kuunnella toista. Tämä on totta myös tänään. Sinä olet Kristuksen armahtavan rakkauden kohde. Sinä olet hänen voimasanojen kohde. Kun hän sanoo sinulle, ”minä olen sinun kanssasi”, se pitää kutinsa. Kun hän sanoo, ”minä armahdan sinut”, niin tapahtuu. Kun hän sanoo, ”minä teen sinut osalliseksi pelastuksesta”, sinulla on todella taivasten valtakunnan passi. Älä siis pelkää äläkä murehdi. Luota siihen, että Kristus on sinun kanssasi.

Kolmanneksi Jeesuksen puhe on haastavaa, se haastaa meitä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Miten tämä näkyy? Evankeliumien mukaan Jeesuksen parantava toiminta kohdistuu ennen muuta niihin lähimmäisiin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa: niihin jotka ovat kuuroja tai mykkiä, niihin jotka ovat vanhoja tai muiden hylkäämiä, niihin, joita kukaan muu ei osaa auttaa tai ei halua huomata. Tämä on tärkeää myös tänään, niin meidän omassa elämässä kuin politiikassa. Heikoimmassa asemassa olevat ovat Jumalan silmäterä, ja hänen rakkautensa kohde. Kuinka me voisimme katsoa heidän ohi? Kristuksen esimerkki haastaa meitä puhumaan niin, että rakennamme yhteyttä, vedämme toisia luoksemme ja hoidamme erityisesti niitä, jotka ovat kaikkein ahtaimmalla.

Herra olkoon teidän kanssanne.